.. ole tietokone saapunut. On meillä tämä Mikon tietokone olemassa, mutta kyllä se oma kone on aina oma kone. Luontevampaa tehdä omia juttuja omalla koneella, kuin toisen koneella. Edellinen tietokoneeni on sanomassa sopimustaan irti ja koneen viimeisillä voimilla siirtelen kuvia ja muita tärkeitä juttuja talteen :)
Onhan tuo uskollinen tietokoneeni palvellut jo vuodesta 2004, monta vuotta takana.
Ja nyt kun tuo vanha pöytäkoneen (joka muuten vie ihan sikana tilaa meidän pienestä makuuhuoneesta!) poistuu tilaa viemästä, saan uudeksi tilan viejäksi ompelunurkkauksen makuuhuoneeseen! On jäänyt vähän vähemmälle ompelu, sillä se on aina oma hommansa eka levittää rojut keittiön pöydälle, tehdä hommansa siinä ja sen jälkeen siistiä paikat. Nyt kun ompelukoneelle saa oman paikkansa, eikä tarvitse raijailla tavaroita eessun taas, varmaan tulee enemmän masiinaa käytettyäkin.
Olen minä sitä silloin tällöin käytellytkin, toissa viikolla valmistui neljä vai viisi vaippaa. Tosin ei Jadelle, vaan meidän tulevalle kolmannelle lapselle. Siitä ei vielä ole kyllä tietoa, mutta hyvä se on ajoissa varastoida tavaroita nurkkiin :D Ja siinä on hyvä syy ommella niitä pienen pieniä vaippoja.
Kuvia en saa laitettua vielä, ennen oman koneen saapumista. Joutuu ilmeisesti tehdä oma erillinen kuva postaus myöhemmin.
Verkkokaupan seuranta näyttää tietokoneen osalta, että tilaus odottaa käsittelyä.. Kylläpä siinä kestääkin, 4 päivää sitten tilauksen tein ja vielä odottaa käsittelyyn pääsemistä. Lienee muutama muukin tilannut myöhäis joululahjoja ko. liikkeestä.
Tilasin samalla gigantista uuden puhelimenkin. Nykyinen on vanha, joku nokian perusmalli. Lapset käyttäneet sitä yhtä paljon kuin äiti, ja on kaiuttimeen päässyt pienten kuolasuiden sylkeä, jonka vuoksi kaiutin ei toimi. Puhelimessa en voi puhua meluisissa pakoissa, kuten ostoskeskuksessa, autotien vierellä, bussissakaan! jne.. Niin huono kuuluvuus vaikka äänenvolyymi onkin täysillä.
Tälläinen sieltä on nyt matkalla, onkohan se liian hifi nykyiseen luuriin verrattuna.. On kosketusnäytöt ja kaikkee!
Ja tuli sitä vähän vielä itseä hemmoteltua, iiiiso kangas tilaus sampsukalta. Lähinnä bambu- ja joustofrotee kankaita, vaippaompeluja ajatellen.
Pientä morkkista kerkesinkin jo potemaan, kun olen käyttänyt itseeni näin paljon rahaa. En ole koskaan tuhlannut vain itseeni tälläisiä summia. Ja on noihin ylläoleviin tilauksiin mennyt mielestäni paljon rahaa, vaikka Mikko koittaa toppuutella, että eihän se ole edes paljoa.. En vain ole tottunut ostamaan itselleni mitään, lapsiin yleensä kohdistuu nämä turhat- ja heräteostokset. No mutta välillä näin, ei taas moneen vuoteen tarvi itselle ostaa mitään :D
torstai 29. joulukuuta 2011
tiistai 27. joulukuuta 2011
!!!
Elossa ollaan, ei oo myrsky meitä mukanaan vienyt!
Uutta konetta vaan odotellessa (toivottavasti tällä viikolla vielä saapuu!) ja sittenpä pääsen päivittelemään taas kuulumisiamme. Viime kerrasta onkin aaaaikaaa. Oman koneen saapuessa luen muidenkin blogit läpi, uusia tekstejä onkin luettavana aikamoinen kasa :)
Uutta konetta vaan odotellessa (toivottavasti tällä viikolla vielä saapuu!) ja sittenpä pääsen päivittelemään taas kuulumisiamme. Viime kerrasta onkin aaaaikaaa. Oman koneen saapuessa luen muidenkin blogit läpi, uusia tekstejä onkin luettavana aikamoinen kasa :)
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Sairastuksia.
Pitkä tovi taas vierähti. Tässä on ollut kaikenlaista...
Ainakin Mikko kotiutui Lappeenrannasta! Viisi päivää tässä oli lomalla ja huomenna lähtee yhdeksäksi päiväksi pois.. Sen jälkeen mies on kotona, lopullisesti. :)
Jimin kanssa sattui pieni haaveri tuossa. Oltiin ulkoilemassa ja raukka hieroi hiekkaisilla hanskoilla silmäänsä. Hiekkaahan sinne silmään meni ja mentiin sisälle silmä huuhtomaan. Helpotti hetkeksi. Vielä klo 19 illalla kun poika silmääsä hieroi ja itkeskeli niin lähdettiin näyttää silmää päivystyksessä. Haava sarveiskalvossa ja antibioottitipat. Ja voitte varmaan vaan arvata, miten tuollainen 2v8kk tykkäs niitä silmätippoja antaa laittaa..
Silmä kun alkoi paranemaan niin meille tuli vatsatauti kylään. Se oli ihan hirveää. Mikko, minä ja Jimi alettiin kaikki oksentamaan aika samaan aikaan, klo 3 la-su välisenä yönä. Sitä jatkui sen 12h. Jade ainoa joka ei tautiin sairastunut ja pienessä tytössä oli virtaa kuin pienessä kylässä. Vanhemmissa taas ei virtaa ollut lainkaan. Piti siinä jaksaa kuitenkin neidin kanssa valvoa ja arkihommia vääntää, vaikka työn ja tuskan takana se oli.
Taudista kuitenkin selviydyttiin, vaikka hetken tuntuikin siltä, että se vie meidät mukanaan.
Ja joulu sen kuin lähestyy! Eilen illalla aloitin jo pienien pakettien paketoimisen. Luntakin olemme saaneet vähän tännepäin Suomea. Ehkä se talvinen joulu saadaan sittenkin!
Ainakin Mikko kotiutui Lappeenrannasta! Viisi päivää tässä oli lomalla ja huomenna lähtee yhdeksäksi päiväksi pois.. Sen jälkeen mies on kotona, lopullisesti. :)
Jimin kanssa sattui pieni haaveri tuossa. Oltiin ulkoilemassa ja raukka hieroi hiekkaisilla hanskoilla silmäänsä. Hiekkaahan sinne silmään meni ja mentiin sisälle silmä huuhtomaan. Helpotti hetkeksi. Vielä klo 19 illalla kun poika silmääsä hieroi ja itkeskeli niin lähdettiin näyttää silmää päivystyksessä. Haava sarveiskalvossa ja antibioottitipat. Ja voitte varmaan vaan arvata, miten tuollainen 2v8kk tykkäs niitä silmätippoja antaa laittaa..
Silmä kun alkoi paranemaan niin meille tuli vatsatauti kylään. Se oli ihan hirveää. Mikko, minä ja Jimi alettiin kaikki oksentamaan aika samaan aikaan, klo 3 la-su välisenä yönä. Sitä jatkui sen 12h. Jade ainoa joka ei tautiin sairastunut ja pienessä tytössä oli virtaa kuin pienessä kylässä. Vanhemmissa taas ei virtaa ollut lainkaan. Piti siinä jaksaa kuitenkin neidin kanssa valvoa ja arkihommia vääntää, vaikka työn ja tuskan takana se oli.
Taudista kuitenkin selviydyttiin, vaikka hetken tuntuikin siltä, että se vie meidät mukanaan.
Ja joulu sen kuin lähestyy! Eilen illalla aloitin jo pienien pakettien paketoimisen. Luntakin olemme saaneet vähän tännepäin Suomea. Ehkä se talvinen joulu saadaan sittenkin!
tiistai 29. marraskuuta 2011
Tunnustus.
Kiitos Esmelle tästä tunnustuksesta.
Ohjeet ovat seuraavanlaiset:
-Kiitä tunnustuksen antajaa
-Tee aiheesta postaus
-Vastaa kymmeneen annettuun kysymykseen
-Anna tunnustus 10 blogille, jotka mielestäsi ansaitsevat sen.
Tässä nämä kysymykset/ vastaukset:
1. Lempiväri: Musta, valkoinen, baby pink, baby blue
2. Lempieläin: Koira
3. Lempinumero: 4
4. Paras alkoholiton juoma: Novellen Sinkki+E vesi
5. Facebook tai Twitter: Facebook
6. Intohimosi: Sytyn uusiin asioihin nopeasti, mutta kyllästynkin niihin jonkin ajan kuluessa...
7. Lahjojen antaminen vai saaminen: Antaminen
8. Mieleisin kuvio tai muoto: Tähti
9. Paras päivä viikossa: Perjantai, siitä alkaa viikonloppu.
10. Lempikukka: Kalla on kaunis, valkoinen orkidea.
Ihan kymmenelle en tätä annetuksi saa. Jaan tämän kuitenkin eteenpäin parille seuraamalleni blogille:
Nanna - T&T
Mjetta - Häähumua
Petra - Rinttanstiina
torstai 24. marraskuuta 2011
Marraskuun viimeisiä.
Niitä viedään. Eikä lunta näy vieläkään.
Ei sen puoleen, ei haittaa, mutta jouluna saisi olla valkea maa. Sen jälkeen mun puolesta lumet voikin taas pois sulaa. Vettä sataa ja tuulee niin ettei pystyssä meinaa pysyä!
Viime viikonloppuna pyörähdin laivallakin, yöristeilyllä äitini kanssa. Se ei ollut mikään elämäni paras päivä. Heti laivan lähtiessä liikkumaan, alkoi oksettaa. Kävin yökkimässä ravintolan vessassa, enkä pystynyt jonottamaan seisovaan pöytään. Äiti joutui tuomaan mulle ruuat pöytään kuin pikkulapselle. En kyllä edes pystynyt siltä ololta mitään syömäänkään, vaan lähdin hyttiin lepäämään.
Äiti jäi syömään ja kävi kaupoilla sen aikaa, kun itse nukuin huonoa oloa pois.
Alle kolme tuntia se laivamatka kesti Viroon. Samantien kun satamassa oltiin, minun huono olokin poistui. Olen aina ollut matkapahoinvoiva. En vaan muistanut enää millaista se oikeasti onkaan. Viimeksi käynyt laivalla vuonna 2006. Ja silloinkin teininä päiväristeilyllä, jolloin oli jo hyvissä humaloissa ennen laivan lähtöä, niin ei siinä paljoo huomannut milloin liikuttiin ja milloin ei.
Se sitten siitä risteilystä, ei minua ole tehty matkustelemaan.
Löytyy jotain hyvääkin kuitenkin. Enää ensi viikko ja sitten saan armaan avomieheni takaisin kotiin! Hurjan nopeasti tämä neljä kuukautta kuitenkin hurahti. Ensi vuonna sama uusiksi, onneksi siihen on vielä vuosi aikaa.
Ja mitä Jadeen tulee, hän osaa nukkua. Vihdoin ja viimein. Viime yönä heräsi kerran, klo 23 kun itse olin vielä hereillä. Hain tytön viereeni nukkumaan ja siinä nukuttiin aamu kuuteen asti heräämättä. Kuinka hassua onkaan, niin tuntuu, että olen entistä väsyneempi kokonaisten yöunien jälkeen. Tottunut nukkumaan tässä reilu vuoden ajan tunnin tai kahden pätkissä ja nyt kun saakin yhtäsoittoa nukkua kuusi tuntia niin se on ihan liikaa! Elimistö ole tottunut tuollaiseen unipätkään. Ihanaa kuitenkin kun tuollainen mahdollisuus nykyään on. Jadekin on muuttunut paljon mukavemmaksi (ei niin kiukkuiseksi) päivisin, eikä ole sellainen kräntty. Aiemmin tyttö nyhjytti sylissä koko ajan ja välillä piti päivän sellaista ihme vinkunaa ja vikinää. Mutta ihmekkös tuo, eipä hänkään vuoteen ollut nukkunut ja kärsinyt sen ajan. Kuka sillon mukava pystyisi ollakkaan.
Tänä aamuna tyttö oli innokas ulos lähtijä. Ihan itse omatoimisesti laittanut isoveljen kengän jalkaan, pipon päähän ja toisen rukkasen. Valmis ulkoileen!
Ei sen puoleen, ei haittaa, mutta jouluna saisi olla valkea maa. Sen jälkeen mun puolesta lumet voikin taas pois sulaa. Vettä sataa ja tuulee niin ettei pystyssä meinaa pysyä!
Viime viikonloppuna pyörähdin laivallakin, yöristeilyllä äitini kanssa. Se ei ollut mikään elämäni paras päivä. Heti laivan lähtiessä liikkumaan, alkoi oksettaa. Kävin yökkimässä ravintolan vessassa, enkä pystynyt jonottamaan seisovaan pöytään. Äiti joutui tuomaan mulle ruuat pöytään kuin pikkulapselle. En kyllä edes pystynyt siltä ololta mitään syömäänkään, vaan lähdin hyttiin lepäämään.
Äiti jäi syömään ja kävi kaupoilla sen aikaa, kun itse nukuin huonoa oloa pois.
Alle kolme tuntia se laivamatka kesti Viroon. Samantien kun satamassa oltiin, minun huono olokin poistui. Olen aina ollut matkapahoinvoiva. En vaan muistanut enää millaista se oikeasti onkaan. Viimeksi käynyt laivalla vuonna 2006. Ja silloinkin teininä päiväristeilyllä, jolloin oli jo hyvissä humaloissa ennen laivan lähtöä, niin ei siinä paljoo huomannut milloin liikuttiin ja milloin ei.
Se sitten siitä risteilystä, ei minua ole tehty matkustelemaan.
Löytyy jotain hyvääkin kuitenkin. Enää ensi viikko ja sitten saan armaan avomieheni takaisin kotiin! Hurjan nopeasti tämä neljä kuukautta kuitenkin hurahti. Ensi vuonna sama uusiksi, onneksi siihen on vielä vuosi aikaa.
Ja mitä Jadeen tulee, hän osaa nukkua. Vihdoin ja viimein. Viime yönä heräsi kerran, klo 23 kun itse olin vielä hereillä. Hain tytön viereeni nukkumaan ja siinä nukuttiin aamu kuuteen asti heräämättä. Kuinka hassua onkaan, niin tuntuu, että olen entistä väsyneempi kokonaisten yöunien jälkeen. Tottunut nukkumaan tässä reilu vuoden ajan tunnin tai kahden pätkissä ja nyt kun saakin yhtäsoittoa nukkua kuusi tuntia niin se on ihan liikaa! Elimistö ole tottunut tuollaiseen unipätkään. Ihanaa kuitenkin kun tuollainen mahdollisuus nykyään on. Jadekin on muuttunut paljon mukavemmaksi (ei niin kiukkuiseksi) päivisin, eikä ole sellainen kräntty. Aiemmin tyttö nyhjytti sylissä koko ajan ja välillä piti päivän sellaista ihme vinkunaa ja vikinää. Mutta ihmekkös tuo, eipä hänkään vuoteen ollut nukkunut ja kärsinyt sen ajan. Kuka sillon mukava pystyisi ollakkaan.
Tänä aamuna tyttö oli innokas ulos lähtijä. Ihan itse omatoimisesti laittanut isoveljen kengän jalkaan, pipon päähän ja toisen rukkasen. Valmis ulkoileen!
maanantai 14. marraskuuta 2011
Maata mullistavaa..
Aiemmin kirjoitinkin, että jotain maata mullistavaa on luvassa. No oli.
Vajaa kaksi kuukautta sitten odottelin kuukautisia alkaviksi, jotka olivat viikon verran myöhässä. Raskauteen en uskonut, sillä oloni oli normaali ja ehkäisystä huolehdittu. Voin hyvin, pystyin juomaan kahvia, hajut ei etonut enkä oksennellut. Nämä on aina olleet selvät raskausoireet.
Mikko sanoi, että tee testi kuitenkin. Ja tein. Se oli positiivinen. Ei voi olla totta. Häät heinäkuussa, kuukautisten mukaan laskettu aika kesäkuussa, liian pieni asunto viidelle, minun piti palata työelämään 1,5v päästä, olen juuri myynyt kaikki vauvatavarat pois..
Mietittiin eri vaihtoehtoja. A) pitää lapsi, B) abortti, C) adoptio. Okei, vaihtoehto c ei tule kysymykseenkään. En voisi ikinä kestää raskautta, jonka palkinnosta en saisi itse nauttia. Vaihtoehto b.. Olen aina ollut abortin vastustaja. Kun tilanne tuli itselleni eteen, aloin saamaan eri näkökulmia aborttiin. Joskus se on vain oikea ratkaisu, kun lasta ei olla haluttu eikä toivottu. Edelleen vastustan aborttia ehkäisymielessä.
Emme kuitenkaan siihen vaihtoehtoon päätyneet. Jäljelle jäi vaihtoehto a.
Mikko oli innoissaan. Minä olin shokissa. Se tiesi minulle lisää kotona olo vuosia. Ei sillä, että kotona olemisessa lasten kanssa oli jotain vikaa, mutta kun oli kerennyt jo suunnitella toisenlaista tulevaisuutta. Mikko menisi ensi vuonnakin Lappeenrantaan suorittamaan kursseja neljäksi kuukaudeksi. Vauva olisi silloin vain parin kuukauden ikäinen. Ja kyllä tulevat häätkin harmitti, olin suunnitellut juhlivani häitä juhlaväen kanssa niin myöhään kuin vaan jaksaa. Nyt se tietää sitä, että lähden lasten kanssa lastenaikaan kotiin. En pystyisi niin pientä vauvaa yöhoitoon antamaan, enkä tahtoisikaan imetyksen vuoksi. Alkushokista kuitenkin päästiin yli aika nopeastikkin ja ajatus alkoi tuntumaan oikealta. Näin sen pitääkin mennä, kun näin se on mennyt.
Kävin neuvolassa ja ensimmäinen ultra-aikakin varattiin. Raskaus alkoi tuntumaan konkreettiselta, vaikka mitään oireita ei ollutkaan. Pieni närästys on tullut kyllä kuviohin, josta olen kärsinyt vain raskaana ollessani. Muuten olo oli hyvä ja hyvinvoiva, onneksi. Jaden raskaudesta on niin huonoja muistoja..
Rv 8 alkoi verinen vuoto. Ihan vähäsen vain. Kipuja ei ollut, mutta päivystykseen soitin kuitenkin ja ultraan pääsin. Siellä sykki 8+3 viikkoinen sikiön syke. Kaikki siis hyvin.
Verenvuoto jatkui ja viikon päästä menin uudestaan ultraan. Sikiöö ei enää ollutkaan. Kipujakaan ei ollut. Vain verinen vuoto. Niinpä tämäkin raskaus meni kesken, viikoilla 9+3.
Kaksi aiempaa keskenmenoa minulla on ollut suht' samoilla viikoilla, vuonna 2008 ja 2009.
Mikko oli Lappeenrannassa, minulla oli syntymäpäivät seuraavana päivänä, eikä vauvaa tulekkaan. Pettymys oli suuri, sillä viikkoa aiemmassa ultrassa syke kuitenkin näkyi ja se antoi toivoa. Mutta nyt kävi näin.
Tulevaisuuden suunnitelmat meni kuitenkin vielä kerran uusiksi. Suoritetaan tämä meneillään oleva Lappeenranta-leskikausi kunnialla ohi. Tanssitaan häätkin ilman raskautta tai vastasyntynyttä. Häiden jälkeen jätetään ehkäisy tarkoituksella pois ja katsotaan mitä tulevaisuudella on meitä varten. Joko siis odotellaan kolmatta lasta saapuvaksi silloin, tai palaan työelämään. Sen näemme vasta vuoden päästä. Kyllä jo jännittää!
Vajaa kaksi kuukautta sitten odottelin kuukautisia alkaviksi, jotka olivat viikon verran myöhässä. Raskauteen en uskonut, sillä oloni oli normaali ja ehkäisystä huolehdittu. Voin hyvin, pystyin juomaan kahvia, hajut ei etonut enkä oksennellut. Nämä on aina olleet selvät raskausoireet.
Mikko sanoi, että tee testi kuitenkin. Ja tein. Se oli positiivinen. Ei voi olla totta. Häät heinäkuussa, kuukautisten mukaan laskettu aika kesäkuussa, liian pieni asunto viidelle, minun piti palata työelämään 1,5v päästä, olen juuri myynyt kaikki vauvatavarat pois..
Mietittiin eri vaihtoehtoja. A) pitää lapsi, B) abortti, C) adoptio. Okei, vaihtoehto c ei tule kysymykseenkään. En voisi ikinä kestää raskautta, jonka palkinnosta en saisi itse nauttia. Vaihtoehto b.. Olen aina ollut abortin vastustaja. Kun tilanne tuli itselleni eteen, aloin saamaan eri näkökulmia aborttiin. Joskus se on vain oikea ratkaisu, kun lasta ei olla haluttu eikä toivottu. Edelleen vastustan aborttia ehkäisymielessä.
Emme kuitenkaan siihen vaihtoehtoon päätyneet. Jäljelle jäi vaihtoehto a.
Mikko oli innoissaan. Minä olin shokissa. Se tiesi minulle lisää kotona olo vuosia. Ei sillä, että kotona olemisessa lasten kanssa oli jotain vikaa, mutta kun oli kerennyt jo suunnitella toisenlaista tulevaisuutta. Mikko menisi ensi vuonnakin Lappeenrantaan suorittamaan kursseja neljäksi kuukaudeksi. Vauva olisi silloin vain parin kuukauden ikäinen. Ja kyllä tulevat häätkin harmitti, olin suunnitellut juhlivani häitä juhlaväen kanssa niin myöhään kuin vaan jaksaa. Nyt se tietää sitä, että lähden lasten kanssa lastenaikaan kotiin. En pystyisi niin pientä vauvaa yöhoitoon antamaan, enkä tahtoisikaan imetyksen vuoksi. Alkushokista kuitenkin päästiin yli aika nopeastikkin ja ajatus alkoi tuntumaan oikealta. Näin sen pitääkin mennä, kun näin se on mennyt.
Kävin neuvolassa ja ensimmäinen ultra-aikakin varattiin. Raskaus alkoi tuntumaan konkreettiselta, vaikka mitään oireita ei ollutkaan. Pieni närästys on tullut kyllä kuviohin, josta olen kärsinyt vain raskaana ollessani. Muuten olo oli hyvä ja hyvinvoiva, onneksi. Jaden raskaudesta on niin huonoja muistoja..
Rv 8 alkoi verinen vuoto. Ihan vähäsen vain. Kipuja ei ollut, mutta päivystykseen soitin kuitenkin ja ultraan pääsin. Siellä sykki 8+3 viikkoinen sikiön syke. Kaikki siis hyvin.
Verenvuoto jatkui ja viikon päästä menin uudestaan ultraan. Sikiöö ei enää ollutkaan. Kipujakaan ei ollut. Vain verinen vuoto. Niinpä tämäkin raskaus meni kesken, viikoilla 9+3.
Kaksi aiempaa keskenmenoa minulla on ollut suht' samoilla viikoilla, vuonna 2008 ja 2009.
Mikko oli Lappeenrannassa, minulla oli syntymäpäivät seuraavana päivänä, eikä vauvaa tulekkaan. Pettymys oli suuri, sillä viikkoa aiemmassa ultrassa syke kuitenkin näkyi ja se antoi toivoa. Mutta nyt kävi näin.
Tulevaisuuden suunnitelmat meni kuitenkin vielä kerran uusiksi. Suoritetaan tämä meneillään oleva Lappeenranta-leskikausi kunnialla ohi. Tanssitaan häätkin ilman raskautta tai vastasyntynyttä. Häiden jälkeen jätetään ehkäisy tarkoituksella pois ja katsotaan mitä tulevaisuudella on meitä varten. Joko siis odotellaan kolmatta lasta saapuvaksi silloin, tai palaan työelämään. Sen näemme vasta vuoden päästä. Kyllä jo jännittää!
perjantai 11. marraskuuta 2011
Kurkistus pukinkonttiin!
Hyvissä ajoin ennen joulua olen kaupoilla ollessani myös kiinnittänyt huomiota siihen, jos jokin oiva joululahja idea osuu vastaan. Näin on käynyt jo muutaman kerran ja pari pientä pakettia on jo kaapissa odottamassa jouluaattoa :)
Jade tykkää kokkailuleikeistä. Keittelee soppaa nukkevauvan lusikalla ja kattilaksi käy mikä vain astia. Sitten keitoksia tarjoillaan muille hyvin mielin. Niinpä Jadelle on tulossa muutama astiasetti joululahjaksi.
Jimillä on olemassa sellainen pieni piirustustaulu, ihan onnettoman kokoinen, mutta silti niin rakas! Jimi tykkää muutenkin piirtämisestä paljon ja osuipa kerran täydellinen lahja Jimille vastaan. Toy Story aiheinen 3D-piirustustaulu. Taustaan tulee erivärisiä valoja ja mukana on joitain malleja joista piirtää. Tämän avaamista mäkin odotan innolla!
Jadelle löytyi Ikean reissulta myös sopiva joululahja. Perässä vedettävä vaunu, jossa puisia rakennuspalikoita. Tämä tulee olemaan luultavasti hitti molempien keskuudessa, niin ahkerasti rakentelee dubloista "toomeja" (torneja) Jimin sanoin.
Viime jouluna Jimi sai keltaisen zhuzhu pets hamsterin. Siitä tykkäävät edelleen kovasti. Niinpä joulupukki ajatteli tuoda molemmille omat lisää, valkoinen ja ruskea.
Ja vielä Jimille varmasti se kaikkein mieleisin lahja, junarata. Jokaikinen kerta kun Jimiä hoidosta haen, on poika leikkimässä junaradalla. Sen parissa Jimi jaksaa touhuta ja keskittyä. Varmaan ainoa leikki jonka ääressä Jimi oikeasti keskittyy ja jaksaa viettää aikaa. Netistä selailin erivaihtoehtoja junaradoista, ja sopivan kuuloinen tarjous tulikin vastaa. 100-osainen junarata.
Isillekkin on jotain lahjoja, mutta ne jätettäköön julkaisematta vielä. Hän kun saattaa eksyä blogin pariin ja menisi yllätys pilalle :)
Jade tykkää kokkailuleikeistä. Keittelee soppaa nukkevauvan lusikalla ja kattilaksi käy mikä vain astia. Sitten keitoksia tarjoillaan muille hyvin mielin. Niinpä Jadelle on tulossa muutama astiasetti joululahjaksi.
Jimillä on olemassa sellainen pieni piirustustaulu, ihan onnettoman kokoinen, mutta silti niin rakas! Jimi tykkää muutenkin piirtämisestä paljon ja osuipa kerran täydellinen lahja Jimille vastaan. Toy Story aiheinen 3D-piirustustaulu. Taustaan tulee erivärisiä valoja ja mukana on joitain malleja joista piirtää. Tämän avaamista mäkin odotan innolla!
Jadelle löytyi Ikean reissulta myös sopiva joululahja. Perässä vedettävä vaunu, jossa puisia rakennuspalikoita. Tämä tulee olemaan luultavasti hitti molempien keskuudessa, niin ahkerasti rakentelee dubloista "toomeja" (torneja) Jimin sanoin.
Viime jouluna Jimi sai keltaisen zhuzhu pets hamsterin. Siitä tykkäävät edelleen kovasti. Niinpä joulupukki ajatteli tuoda molemmille omat lisää, valkoinen ja ruskea.
Ja vielä Jimille varmasti se kaikkein mieleisin lahja, junarata. Jokaikinen kerta kun Jimiä hoidosta haen, on poika leikkimässä junaradalla. Sen parissa Jimi jaksaa touhuta ja keskittyä. Varmaan ainoa leikki jonka ääressä Jimi oikeasti keskittyy ja jaksaa viettää aikaa. Netistä selailin erivaihtoehtoja junaradoista, ja sopivan kuuloinen tarjous tulikin vastaa. 100-osainen junarata.
Isillekkin on jotain lahjoja, mutta ne jätettäköön julkaisematta vielä. Hän kun saattaa eksyä blogin pariin ja menisi yllätys pilalle :)
torstai 10. marraskuuta 2011
21.00 - 05.30
Jaden ensimmäinen koko läpi yön nukuttu yö. Ei herännyt kertaakaan! Voitteko kuvitella.
05.30 Jimi alkoi kitisemään pudonnutta peittoaan ja Jade heräsi siihen. En tiedä kauan olisi muuten nukkunut. Mutta ei haitannut itseäni yhtään, olin levännyt. Vaikka heräsin itse klo 04 ihan muuten vaan. Ihmettelin hetken tilannetta, että mitä on tapahtunut. Yleensä kun Jade herää yöllä, haen hänet meidän huoneeseen matkasänkyyn nukkumaan. Ja herätessäni yöllä, luulin Jaden nukkuvan samassa huoneessa kanssani.
Useinkin kun käy niin, että ei jokaista yöllistä heräämis kertaa muista edes, ja joskus yllättäen Jade onkin vain tupsahtanut huoneeseen nukkumaan. Todellisuudessa olen siis itse hänet aina hakenut, mutta en muista siitä juurikaan mitään..
Mutta asiaan, Jade ei siis tällä kertaa ollutkaan huoneessamme nukkumassa. Se oli suuri hämmennys, eikö tyttö ole herännyt muka kertaakaan yön aikana! Ei ollut ei. Ihanaa!
Unen päästä sain vasta klo 05, ja hetken kerkesinkin vielä silmäni ummistaa ennen lopullista nousemista.
Aiempina öinä Jade on nukkunut myös hyvin, heräämis kertoja ollut 1-2 ja rauhoitteluun on riittänyt pelkkä tutti. Aiemmin kun olemme nukuttaneet hänet takaisin uneen. Silittelemällä, sylittelemällä, halimalla ja hyräilemällä. Nukuttaminen kesti kauan, sillä ainakun Jaden laski takaisin sänkyyn, alkoi välitön huuto.
Mikään itsestään tapahtunut ihme tämä ei kuitenkaan ole. Aloitimme Jadelle määrätyn närästyslääkkeen käytön, Losecin. Kokeilimme aiemmin ko. lääkettä, mutta se aiheutti ihan kamalan ummetuksen, johon Jaden jo syömä lääke Movicol ei edes tehonnut. Jadella kun on muutenkin ollut vatsan kanssa ongelmia pienestä pitäen, ja vatsan toimintaa pidetään yllä Movicolilla.
Nyt viime viikolla aloitimme lääkkeen uudestaan. Eikä se aiheuttanut ummetusta enää! Ja lääkkeen käytön aloittamisen jälkeen yöunet paranivat. Lääkkeellä on ollut siis selkeä vaikutus. Ja kotilääkäridiagnoosiksi voisin määritellä tuon silent refluksin.
Kun kävimme lääkärin luona aiemmin, epäilin jonkinlaista allergiaa. Joka vaikuttaisi niin vatsan toimintaan kuin yöheräilyihinkin. Hän tyrmäsi asian kuitenkin heti. Samoin kuin refluksi epäilynikin. Lääkkeen määräsi kuitenkin siksi, koska sen kokeilusta ei pitäisi mitään haittaakaan olla ja saan oman mielenrauhani vuoksi edes testata vatsahappolääkettä. Onneksi. Sillä se näyttää olevan juuri se mitä tarvitsimmekin.
Meille oltiin kirjoittamassa lähetettä Tammisaareen unikouluunkin. En silti voinut vielä sinne mennä Mikon ollessa poissa, ja Jimiä ei olisi mukaan saanut ottaa. Ja unikoulu olisi kestänyt kuitenkin noin viikon. Niinpä sovimme lääkärin kanssa, että joulukuisella käynnillä katsotaan unikoulu asia uusiksi. Onneksi emme vielä unikouluun menneet. On tullut muutenkin todella huono äiti-fiilis, kun lapsi on kärsinyt yli vuoden ennenkuin apua sai. Hän ei ole pystynyt nukkumaan öitänsä närästyksen vuoksi ja me oltiin vielä aikeissa väkisin opettaa lapsi nukkumaan. Ihan hirveä olo.
Luojan kiitos kaikki näyttää nyt kuitenkin kääntyvän parhain päin. Lapsi nukkuu yönsä eikä taida enää kärsiä oikean lääkityksen vuoksi. Ehkä Jade kuitenkin vielä äitiään rakastaa, vaikka helpotuksen saanti kestikin ihan liian pitkään.
05.30 Jimi alkoi kitisemään pudonnutta peittoaan ja Jade heräsi siihen. En tiedä kauan olisi muuten nukkunut. Mutta ei haitannut itseäni yhtään, olin levännyt. Vaikka heräsin itse klo 04 ihan muuten vaan. Ihmettelin hetken tilannetta, että mitä on tapahtunut. Yleensä kun Jade herää yöllä, haen hänet meidän huoneeseen matkasänkyyn nukkumaan. Ja herätessäni yöllä, luulin Jaden nukkuvan samassa huoneessa kanssani.
Useinkin kun käy niin, että ei jokaista yöllistä heräämis kertaa muista edes, ja joskus yllättäen Jade onkin vain tupsahtanut huoneeseen nukkumaan. Todellisuudessa olen siis itse hänet aina hakenut, mutta en muista siitä juurikaan mitään..
Mutta asiaan, Jade ei siis tällä kertaa ollutkaan huoneessamme nukkumassa. Se oli suuri hämmennys, eikö tyttö ole herännyt muka kertaakaan yön aikana! Ei ollut ei. Ihanaa!
Unen päästä sain vasta klo 05, ja hetken kerkesinkin vielä silmäni ummistaa ennen lopullista nousemista.
Aiempina öinä Jade on nukkunut myös hyvin, heräämis kertoja ollut 1-2 ja rauhoitteluun on riittänyt pelkkä tutti. Aiemmin kun olemme nukuttaneet hänet takaisin uneen. Silittelemällä, sylittelemällä, halimalla ja hyräilemällä. Nukuttaminen kesti kauan, sillä ainakun Jaden laski takaisin sänkyyn, alkoi välitön huuto.
Mikään itsestään tapahtunut ihme tämä ei kuitenkaan ole. Aloitimme Jadelle määrätyn närästyslääkkeen käytön, Losecin. Kokeilimme aiemmin ko. lääkettä, mutta se aiheutti ihan kamalan ummetuksen, johon Jaden jo syömä lääke Movicol ei edes tehonnut. Jadella kun on muutenkin ollut vatsan kanssa ongelmia pienestä pitäen, ja vatsan toimintaa pidetään yllä Movicolilla.
Nyt viime viikolla aloitimme lääkkeen uudestaan. Eikä se aiheuttanut ummetusta enää! Ja lääkkeen käytön aloittamisen jälkeen yöunet paranivat. Lääkkeellä on ollut siis selkeä vaikutus. Ja kotilääkäridiagnoosiksi voisin määritellä tuon silent refluksin.
Kun kävimme lääkärin luona aiemmin, epäilin jonkinlaista allergiaa. Joka vaikuttaisi niin vatsan toimintaan kuin yöheräilyihinkin. Hän tyrmäsi asian kuitenkin heti. Samoin kuin refluksi epäilynikin. Lääkkeen määräsi kuitenkin siksi, koska sen kokeilusta ei pitäisi mitään haittaakaan olla ja saan oman mielenrauhani vuoksi edes testata vatsahappolääkettä. Onneksi. Sillä se näyttää olevan juuri se mitä tarvitsimmekin.
Meille oltiin kirjoittamassa lähetettä Tammisaareen unikouluunkin. En silti voinut vielä sinne mennä Mikon ollessa poissa, ja Jimiä ei olisi mukaan saanut ottaa. Ja unikoulu olisi kestänyt kuitenkin noin viikon. Niinpä sovimme lääkärin kanssa, että joulukuisella käynnillä katsotaan unikoulu asia uusiksi. Onneksi emme vielä unikouluun menneet. On tullut muutenkin todella huono äiti-fiilis, kun lapsi on kärsinyt yli vuoden ennenkuin apua sai. Hän ei ole pystynyt nukkumaan öitänsä närästyksen vuoksi ja me oltiin vielä aikeissa väkisin opettaa lapsi nukkumaan. Ihan hirveä olo.
Luojan kiitos kaikki näyttää nyt kuitenkin kääntyvän parhain päin. Lapsi nukkuu yönsä eikä taida enää kärsiä oikean lääkityksen vuoksi. Ehkä Jade kuitenkin vielä äitiään rakastaa, vaikka helpotuksen saanti kestikin ihan liian pitkään.
tiistai 8. marraskuuta 2011
Häitä.
8 kuukautta enää. Alkuperäisen suunnitelman mukaan häihin olis enää 5 kuukautta! Hui.
Häiden osalta meillä alkaa olee hommat aikalailla kunnossa. Kutsukortit pitää väkertää uusiksi, juurikin tuon vaihtuneen päivämäärän vuoksi. Sitä en ole vielä jaksanut alkaa edes miettimään, kun olin juuri saanut tehtyä niitä vajaa 50 kpl. Ei innosta ihan heti vielä aloittaa uutta kierrosta.
Eilen kaivelin vähän kaappiani ja koristukset taitaa olla jo kasassa. Paikka on siitä vaikea koristella, kun seiniin ei saa laittaa mitään. Koristukset jää näin ollen vain kattaukseen suurimmaksi osaksi. Eteisaulaan ja ulko-oville teemavärien mukainen koristus. Ja onneksi siellä saa polttaa tuikkuja.
Kyllä muuten harmittaa vietävästi, kun juhlapaikkaa käytiin katsomassa ja arvatkaa vaan oliko kamera mukana? No ei ollu ei.
Tässä huonoja kuvia koristuksista. Teemaväri ei taida jäädä arvoitukseksi.
Kaasojen mekot.
Valkoisia timantteja on n. 6000kpl. Vihreitä vähän vähemmän. Ruusun terälehtiä löytyy n. 2000. Riisipalloja 10kpl, näitä roikkumaan katosta mahdollisuuksien mukaan, tai minne ikinä keksiikään. Vihreästä nauhasta näihin saa ripustettua teemaväriä mukaan. 30kpl Just Married palloja. Taitaa ilmapallot jäädä lähinnä lasten leikkeihin. 4kpl murattiköynnöksiä. Näitä täytyy varmaankin ostaa vielä lisää. Alimman kuvan alareunassa näkyy vielä kattaukseen tulevia kaitaliinoja. Joku päivä pitääkin tehdä koekattaus ja näyttää teille muillekkin ajatustani siitä.
Tuikkukippoja 80kpl. Näihin ajattelin laittaa vihreää hiekkaa/timantteja pohjalle ja tuikku palamaan kattaukseen. Valkoisia pöytäliinoja on 14kpl ja harsoverhoja 4kpl. Tuolin päällisiä 50kpl. Vielä kun nuo kaikki vaan jaksaisi silittää. Kuvaan otettu suoraan ryppyisenä kaapista ;D
Vielä puuttuu morsiusparin shamppanja ämpäri. Se on vielä tuunauksen alla, joten en viitsinyt raakileesta kuvaa ottaa. Jahka sen valmiiksi saan, niin kuvailen jälkeenpäin :)
Mutta luulenpa että nämä koristukset riittää meille saada paikka juhlamme kuntoon. Mitään liikoja turhia ylimääräisiä ei viitsi ottaa, koska paikan ainoa miinus puoli on se, että paikalta pitää poistua klo 24 mennessä ja omat tavarat mukanaan. Seuraavana päivänä ei ole mahdollisuutta hakea tavaroitaan, joten kaiken joutuu siivoamaan illan aikana. Ja mitä vähemmän tavaraa kotiin vietäväksi, sen parempi. Ja juhlapaikalta kotiimme on matkaa reilu 10km, niin helpompaa olisi jos kaikki tavarat saa kerralla tungettua autoon, niin ei tarvitsisi yöllä montaa kertaa väliä ajaa. Itsehän en tietenkään sitä edes tee, mutta helpottaakseen kuskin nakkia niin tehkäämme kaikki helpolla minkä vain pystyy :)
Häiden osalta meillä alkaa olee hommat aikalailla kunnossa. Kutsukortit pitää väkertää uusiksi, juurikin tuon vaihtuneen päivämäärän vuoksi. Sitä en ole vielä jaksanut alkaa edes miettimään, kun olin juuri saanut tehtyä niitä vajaa 50 kpl. Ei innosta ihan heti vielä aloittaa uutta kierrosta.
Eilen kaivelin vähän kaappiani ja koristukset taitaa olla jo kasassa. Paikka on siitä vaikea koristella, kun seiniin ei saa laittaa mitään. Koristukset jää näin ollen vain kattaukseen suurimmaksi osaksi. Eteisaulaan ja ulko-oville teemavärien mukainen koristus. Ja onneksi siellä saa polttaa tuikkuja.
Kyllä muuten harmittaa vietävästi, kun juhlapaikkaa käytiin katsomassa ja arvatkaa vaan oliko kamera mukana? No ei ollu ei.
Tässä huonoja kuvia koristuksista. Teemaväri ei taida jäädä arvoitukseksi.
Kaasojen mekot.
Valkoisia timantteja on n. 6000kpl. Vihreitä vähän vähemmän. Ruusun terälehtiä löytyy n. 2000. Riisipalloja 10kpl, näitä roikkumaan katosta mahdollisuuksien mukaan, tai minne ikinä keksiikään. Vihreästä nauhasta näihin saa ripustettua teemaväriä mukaan. 30kpl Just Married palloja. Taitaa ilmapallot jäädä lähinnä lasten leikkeihin. 4kpl murattiköynnöksiä. Näitä täytyy varmaankin ostaa vielä lisää. Alimman kuvan alareunassa näkyy vielä kattaukseen tulevia kaitaliinoja. Joku päivä pitääkin tehdä koekattaus ja näyttää teille muillekkin ajatustani siitä.
Tuikkukippoja 80kpl. Näihin ajattelin laittaa vihreää hiekkaa/timantteja pohjalle ja tuikku palamaan kattaukseen. Valkoisia pöytäliinoja on 14kpl ja harsoverhoja 4kpl. Tuolin päällisiä 50kpl. Vielä kun nuo kaikki vaan jaksaisi silittää. Kuvaan otettu suoraan ryppyisenä kaapista ;D
Vielä puuttuu morsiusparin shamppanja ämpäri. Se on vielä tuunauksen alla, joten en viitsinyt raakileesta kuvaa ottaa. Jahka sen valmiiksi saan, niin kuvailen jälkeenpäin :)
Mutta luulenpa että nämä koristukset riittää meille saada paikka juhlamme kuntoon. Mitään liikoja turhia ylimääräisiä ei viitsi ottaa, koska paikan ainoa miinus puoli on se, että paikalta pitää poistua klo 24 mennessä ja omat tavarat mukanaan. Seuraavana päivänä ei ole mahdollisuutta hakea tavaroitaan, joten kaiken joutuu siivoamaan illan aikana. Ja mitä vähemmän tavaraa kotiin vietäväksi, sen parempi. Ja juhlapaikalta kotiimme on matkaa reilu 10km, niin helpompaa olisi jos kaikki tavarat saa kerralla tungettua autoon, niin ei tarvitsisi yöllä montaa kertaa väliä ajaa. Itsehän en tietenkään sitä edes tee, mutta helpottaakseen kuskin nakkia niin tehkäämme kaikki helpolla minkä vain pystyy :)
torstai 27. lokakuuta 2011
Tsuip!
On taas hirmu hiljasta pidellyt. Aika rientää ja kun on kädet täynnä töitä, ei kaikkeen hommaan riitäkkään aikaa. No, viisi viikkoa enää, ja sitten on Lappeenranta leskeys takana päin!
On tässä käynyt myös maata mullistavia asioita, mutta ne taidan paljastaa vähän myöhemmin ;)
Kurkatkaas samalla Poikien tyyliin -blogin huikea arvonta TÄSTÄ.
On tässä käynyt myös maata mullistavia asioita, mutta ne taidan paljastaa vähän myöhemmin ;)
Kurkatkaas samalla Poikien tyyliin -blogin huikea arvonta TÄSTÄ.
tiistai 4. lokakuuta 2011
Huppista!
Tänää sain kameran kotiin ja tässä lupaamani kuvat haalareista. Olkaa hyvät!
Ticket to heaven, frode baby suit. Näitä on siis viisi. Violetteja on koossa 80cm, 92cm & 98cm. Punaisia koossa 92cm ja 98cm. Punaiset on ajateltu Jimille ja violetit Jadelle. Punanen sopii Jimille hyvin. Pitääpi muistaa ottaa kamera mukaan ulos ens kerralla, jotta näkee nää ipanoiden päällä.
Tässä se kirpparilöytö, Kappahl proxtec, 98cm, 15e. Ihan passeli varahaalari Jimille.
Ticket to heaven, frode baby suit. Näitä on siis viisi. Violetteja on koossa 80cm, 92cm & 98cm. Punaisia koossa 92cm ja 98cm. Punaiset on ajateltu Jimille ja violetit Jadelle. Punanen sopii Jimille hyvin. Pitääpi muistaa ottaa kamera mukaan ulos ens kerralla, jotta näkee nää ipanoiden päällä.
Tässä se kirpparilöytö, Kappahl proxtec, 98cm, 15e. Ihan passeli varahaalari Jimille.
perjantai 23. syyskuuta 2011
Hups..!
Ja taas on aika vierähtänyt kuin siivillä. Kauheen pitkiä taukoja tulee blogin ylläpitämisen suhteen, yritän parhaani :)
Tässä on illat tullu vietettyä tiiviisti kirpparille menevien tavaroiden ja vaatteiden hinnoittelussa. Siihen saakin aikaa muuten uppoomaan! Huomenna alkais kahden viikon pöytä, ja toivon ettei mitään tarvitsisi takaisin kotiin tuoda! Tosin ihmettelen jos joutuukin, aika pilkkahinnoin laitan tavarat eteenpäin.. Pakko saada vaan nuo kaapit ja kellari siivotuiks.
Kaikki vauvatavarakin lähtee, ei meille ole suunnitellusti sitä kolmatta lasta tulossa kuitenkaan vielä hetkeen. Hirveen haikeaa se on luopua kaikesta, mutta ei ole tilaa säilytelläkään vuosi tolkulla tyhjän panttina.
Kamera on siskolla lainassa, harmi! Olisin ottanut ja näyttänyt teille kuvia mun suuresta löydöstäni.
Ticketin outletissä oli välikausihaalareita 29e/kpl. Ovh näissä on 99e. Ja sieltä kun tilaa, tulee 17e postareita alle 135e tilauksista, joten olihan se pakko tilata sitten muutama näitä haalareita. Ei siellä ollut oikeen muutakaan, jota olisi voinut ajatella ostavansa vain siksi, jotta saa tuon 135e täyteen. Tilasin sitten viisi näitä haalareita, eri kokoisia. On nyt muutamaks vuodeks eteenpäin lasten välikausihaalarit valmiina. Kuvailen sitten jahka kamerani takaisin saan.
Löysin myös kirpparilta KappAhlin mustan proxtecin talvihaalarin 15 eurolla. Jimille tulee tulevana talvena käyttöön. Päiväkotiin varahaalariksi, jos sattuu pihalla pissa vahinko käymään.
Jaden nukkumisten suhteen ei ole ollut mitään muutosta. Viime yökin meni ruhtinaallisilla kahden tunnin yöunilla.
Klo 20-24 Jade oli herännyt jo 7 kertaa. Menin itse sänkyyn puolen yön aikoihin, ja sama puolentunnin välein heräily jatkui aina sinne klo 3 asti. 2:47 katsoin viimeisen kerran kelloa ja ennen sitä en ollut kerennyt nukkua silmäystäkään. Ja iloinen nauru alko kuulua viereisestä pedistä klo 5:15. Huomenta vaan!
Päiväunet tekis hyvää, mutta ajattelin tänä iltana mennä mieluummin ajoissa sänkyyn. Mulla vaikuttaa päiväunet tosi paljon illalla unensaamista. Eilen nukuin päikkärit 10-12 ja sen huomasi illalla. Menee vaan pyörimiseks ja hyörimiseks kun yrittää unta saada. Ja helposti menee sinne puolille öin ennenkuin edes menee sänkyyn yrittämään unta. Joten, päiväunet välistä ja lasten kanssa samoihin aikoihin pehkuihin!
Käytiin Jaden kanssa lastenlääkärillä, mutta hän sulki pois allergiat ja keliakian. Keliakia testeihin kyllä joudutaan menemään Jaden ollessa hiukan vanhempi (en muista mikä se syy oli, että ikää piti olla enemmän?). Lääkäri piti kuitenkin epätodennäköisenä vaihtoehtoina näitä kahta.
Losec -närästyslääkettä määräsi nyt 2kk ajan kokeiltavaksi, jos se oliskin vain vatsahapot jotka tota likkaa valvottaa. Tosin Jaden valvomiset on ollut tälläistä jo ihan vastasyntyneestä asti, eikä refluksin merkkejä ole ollut. Mutta turvallista tuota on kuullemma kuitenkin kokeilla..
Movicoliahan Jade saa 1-2 pussia päivässä, jotta vatsa edes toimii. Jade ei siis pasko ollenkaan ilman lääkkeitä. Ja jos lääke jää antamatta, niin se tietää tuskaista paria päivää. Tän vuoksi itse epäilin jotain allergiaa, koska ummetus alkanut heti kiinteiden ruokien aloittamisen jälkeen. Ja itse olin pienenä kaikelle allerginen. Söin vaan perunaa ja maissia. Ei käyny kala, ei tomaatti, ei suklaa, ei kananmuna, ei ketsuppi, ei sitrushedelmät... Siis ihan kaikelle olin allerginen.
Ehkäpä tämä tästä.
Kuvia laittelen tosiaan haalareista myöhemmin!
Tässä on illat tullu vietettyä tiiviisti kirpparille menevien tavaroiden ja vaatteiden hinnoittelussa. Siihen saakin aikaa muuten uppoomaan! Huomenna alkais kahden viikon pöytä, ja toivon ettei mitään tarvitsisi takaisin kotiin tuoda! Tosin ihmettelen jos joutuukin, aika pilkkahinnoin laitan tavarat eteenpäin.. Pakko saada vaan nuo kaapit ja kellari siivotuiks.
Kaikki vauvatavarakin lähtee, ei meille ole suunnitellusti sitä kolmatta lasta tulossa kuitenkaan vielä hetkeen. Hirveen haikeaa se on luopua kaikesta, mutta ei ole tilaa säilytelläkään vuosi tolkulla tyhjän panttina.
Kamera on siskolla lainassa, harmi! Olisin ottanut ja näyttänyt teille kuvia mun suuresta löydöstäni.
Ticketin outletissä oli välikausihaalareita 29e/kpl. Ovh näissä on 99e. Ja sieltä kun tilaa, tulee 17e postareita alle 135e tilauksista, joten olihan se pakko tilata sitten muutama näitä haalareita. Ei siellä ollut oikeen muutakaan, jota olisi voinut ajatella ostavansa vain siksi, jotta saa tuon 135e täyteen. Tilasin sitten viisi näitä haalareita, eri kokoisia. On nyt muutamaks vuodeks eteenpäin lasten välikausihaalarit valmiina. Kuvailen sitten jahka kamerani takaisin saan.
Löysin myös kirpparilta KappAhlin mustan proxtecin talvihaalarin 15 eurolla. Jimille tulee tulevana talvena käyttöön. Päiväkotiin varahaalariksi, jos sattuu pihalla pissa vahinko käymään.
Jaden nukkumisten suhteen ei ole ollut mitään muutosta. Viime yökin meni ruhtinaallisilla kahden tunnin yöunilla.
Klo 20-24 Jade oli herännyt jo 7 kertaa. Menin itse sänkyyn puolen yön aikoihin, ja sama puolentunnin välein heräily jatkui aina sinne klo 3 asti. 2:47 katsoin viimeisen kerran kelloa ja ennen sitä en ollut kerennyt nukkua silmäystäkään. Ja iloinen nauru alko kuulua viereisestä pedistä klo 5:15. Huomenta vaan!
Päiväunet tekis hyvää, mutta ajattelin tänä iltana mennä mieluummin ajoissa sänkyyn. Mulla vaikuttaa päiväunet tosi paljon illalla unensaamista. Eilen nukuin päikkärit 10-12 ja sen huomasi illalla. Menee vaan pyörimiseks ja hyörimiseks kun yrittää unta saada. Ja helposti menee sinne puolille öin ennenkuin edes menee sänkyyn yrittämään unta. Joten, päiväunet välistä ja lasten kanssa samoihin aikoihin pehkuihin!
Käytiin Jaden kanssa lastenlääkärillä, mutta hän sulki pois allergiat ja keliakian. Keliakia testeihin kyllä joudutaan menemään Jaden ollessa hiukan vanhempi (en muista mikä se syy oli, että ikää piti olla enemmän?). Lääkäri piti kuitenkin epätodennäköisenä vaihtoehtoina näitä kahta.
Losec -närästyslääkettä määräsi nyt 2kk ajan kokeiltavaksi, jos se oliskin vain vatsahapot jotka tota likkaa valvottaa. Tosin Jaden valvomiset on ollut tälläistä jo ihan vastasyntyneestä asti, eikä refluksin merkkejä ole ollut. Mutta turvallista tuota on kuullemma kuitenkin kokeilla..
Movicoliahan Jade saa 1-2 pussia päivässä, jotta vatsa edes toimii. Jade ei siis pasko ollenkaan ilman lääkkeitä. Ja jos lääke jää antamatta, niin se tietää tuskaista paria päivää. Tän vuoksi itse epäilin jotain allergiaa, koska ummetus alkanut heti kiinteiden ruokien aloittamisen jälkeen. Ja itse olin pienenä kaikelle allerginen. Söin vaan perunaa ja maissia. Ei käyny kala, ei tomaatti, ei suklaa, ei kananmuna, ei ketsuppi, ei sitrushedelmät... Siis ihan kaikelle olin allerginen.
Ehkäpä tämä tästä.
Kuvia laittelen tosiaan haalareista myöhemmin!
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Aika rientää.
Niin se vain menee.
Viime postauksesta on taas melkein kulunut ikuisuus. Aikaa ei tosiaankaan enää ole arkisin. Päivät kuluu lasten kanssa touhuillessa, klo 21 lapset sänkyyn ja itse viettää pari tuntia sitä omaa-aikaa joka kuluukin näpsäkästi kodin kunnossa pitäen. Sitten tulee onneksi viikonloppu, jolloin voin vaan olla! Saan nukkua aamulla pitkään, eikä kaikkea tarvitse tehdä yksin. Tätä iloa kestää sen 2 päivää jolloin taas edessä paluu yh-arkeen.
Mutta ensimmäinen kuukausi on jo takana, muutama edessä.
Pikku neitikin täytti jo 1-vuotta! 10,9kg ja 79,5cm. Tarpeeksi pitkä lapsi ylettämään oven kahvoihin ja valokatkasijaan. Saa olla taas silmät selässäkin, koska vessan pönttöön on kiva käydä heittelee kaikkia mahdollisia tavaroita. Inhoon tätä vaihetta, kun sitten niitä ovia auotaan koko ajan ja mennään tekee tuhmuuksia.
Parin viikon päästä onkin uudestaan neuvola-aika ja puhutaan Jaden uniongelmista. Jade kun ei vieläkään, tähän päivään mennessä ole nukkunut yhtäkään kokonaista yötä. Max. 2h nukkuu kerralla, ja sekin unipätkä sijoittuu iltaan. Joskus ei tule sitä kahtakaan tuntia unta putkeen. Normaalisti heräilee siis tunnin välein koko hel**tin yön. 21-06 tunnin pätkissä tulee öisin unta, päivällä 12-14 yhdellä herätyksellä unta. Tuntimäärät kuulostaa ihan ok, mutta se tosiaan kun ei nukuta kun tunnin pätkissä.
Sentään jotain edistystä siihen, mitä se on ollut. Nyt Jade osaa nukahtaa itsekseen illalla sänkyyn ilman sen ihmeempiä temppuja. Tuoreessa muistissa on vieläkin ne kahden tunnin iltanukutussessiot. Ja aina sama toistui tunnin välein. Jadehan ei kyllä pikkuvauvana nukkunut kun 15-30 min pätkiä päivisin, valvoi pari tuntia ja taas pieni vartin pätkä unta. Öisin nukkui sitten miten sattui. 23 kävi yöunille ja heräsi aamulla klo 5. Nukkui tunnin putkeen, valvoi tunnin, tunti unta, valvoi tunnin.. Mikon kanssa vuoroteltiin yövalvomisia, niistä selvittiin jotenkin. Joskus 8kk iässä alkoi nukkua säännöllisemmin, päiväunia 2h ja yöunta sen 9-10h. Monella herätyksellä tosin.
Nyt vielä kun yksin hoitaa yöt ja päivät, niin alkaa se käymään itseenikin. Olo on voimaton ja silti on vaan paljon asioita mitä pitää tehdä. Toivottavasti saadaan Jaden uniongelmiin apua pian.
Viime yökin oli ihan kamala. Yöunille yritin käydä hyvissä ajoin, todellisuudessa pääsin nukahtamaan vasta 1.30 jälkeen. Vuoroin Jimi itki ja vuoroin Jade. Jossain vaiheessa Jade jäi vielä valvomaankin yöllä.. Ja aamulla klo 6 kuului heräämisääniä sängystänsä. No, 2 yötä vielä ja sitten pääsen nukkumaan kokonaiset yöunet! Niillä jaksaa taas ensi viikon.
Viime postauksesta on taas melkein kulunut ikuisuus. Aikaa ei tosiaankaan enää ole arkisin. Päivät kuluu lasten kanssa touhuillessa, klo 21 lapset sänkyyn ja itse viettää pari tuntia sitä omaa-aikaa joka kuluukin näpsäkästi kodin kunnossa pitäen. Sitten tulee onneksi viikonloppu, jolloin voin vaan olla! Saan nukkua aamulla pitkään, eikä kaikkea tarvitse tehdä yksin. Tätä iloa kestää sen 2 päivää jolloin taas edessä paluu yh-arkeen.
Mutta ensimmäinen kuukausi on jo takana, muutama edessä.
Pikku neitikin täytti jo 1-vuotta! 10,9kg ja 79,5cm. Tarpeeksi pitkä lapsi ylettämään oven kahvoihin ja valokatkasijaan. Saa olla taas silmät selässäkin, koska vessan pönttöön on kiva käydä heittelee kaikkia mahdollisia tavaroita. Inhoon tätä vaihetta, kun sitten niitä ovia auotaan koko ajan ja mennään tekee tuhmuuksia.
Parin viikon päästä onkin uudestaan neuvola-aika ja puhutaan Jaden uniongelmista. Jade kun ei vieläkään, tähän päivään mennessä ole nukkunut yhtäkään kokonaista yötä. Max. 2h nukkuu kerralla, ja sekin unipätkä sijoittuu iltaan. Joskus ei tule sitä kahtakaan tuntia unta putkeen. Normaalisti heräilee siis tunnin välein koko hel**tin yön. 21-06 tunnin pätkissä tulee öisin unta, päivällä 12-14 yhdellä herätyksellä unta. Tuntimäärät kuulostaa ihan ok, mutta se tosiaan kun ei nukuta kun tunnin pätkissä.
Sentään jotain edistystä siihen, mitä se on ollut. Nyt Jade osaa nukahtaa itsekseen illalla sänkyyn ilman sen ihmeempiä temppuja. Tuoreessa muistissa on vieläkin ne kahden tunnin iltanukutussessiot. Ja aina sama toistui tunnin välein. Jadehan ei kyllä pikkuvauvana nukkunut kun 15-30 min pätkiä päivisin, valvoi pari tuntia ja taas pieni vartin pätkä unta. Öisin nukkui sitten miten sattui. 23 kävi yöunille ja heräsi aamulla klo 5. Nukkui tunnin putkeen, valvoi tunnin, tunti unta, valvoi tunnin.. Mikon kanssa vuoroteltiin yövalvomisia, niistä selvittiin jotenkin. Joskus 8kk iässä alkoi nukkua säännöllisemmin, päiväunia 2h ja yöunta sen 9-10h. Monella herätyksellä tosin.
Nyt vielä kun yksin hoitaa yöt ja päivät, niin alkaa se käymään itseenikin. Olo on voimaton ja silti on vaan paljon asioita mitä pitää tehdä. Toivottavasti saadaan Jaden uniongelmiin apua pian.
Viime yökin oli ihan kamala. Yöunille yritin käydä hyvissä ajoin, todellisuudessa pääsin nukahtamaan vasta 1.30 jälkeen. Vuoroin Jimi itki ja vuoroin Jade. Jossain vaiheessa Jade jäi vielä valvomaankin yöllä.. Ja aamulla klo 6 kuului heräämisääniä sängystänsä. No, 2 yötä vielä ja sitten pääsen nukkumaan kokonaiset yöunet! Niillä jaksaa taas ensi viikon.
maanantai 22. elokuuta 2011
Kaksi takana, monta edessä..
Niin.
Kaksi viikkoa jo takana, kolmas alkanut ja 14 vielä edessä. Sitten saan mun mieheni takaisin kotiin, jokaikiseksi yöksi! Tietenkin sieltä koulusta on viikonloput vapaata ja silloin Mikko tulee tänne. Tosi nopeesti se aika vaan hurahtaa, kun perjantai-iltana vasta tulee, lauantai päivä menee kuin siivillä ja sunnuntaina hän taas lähteekin.
Jouluun asti kun jaksaa, niin ollaan jo puolessa välissä. Sillä nythän tämä ensimmäinen koulutusjakso kestää tän 4kk. Sitten ollaan hetki kotona ja lähdetään taas ens vuonna toiseksi neljäksi kuukaudeksi opiskelemaan.
Senpä jälkeen onkin tarvittavat kurssit käyty, ja ehkä voidaankin odottaa arvonimen ylennystä...?
Tänään alkoi muuten GoFatGo-haaste. Minä tosin puusilmänä en ollut viikonlopun aikana katsonut sivuille ilmestynyttä ruokavaliota, enkä näin ollen käynyt hankkimassa tarvittavia aineksia. Tänään korjasin asian, ja aloitan huomenna tuon orjallisen listan noudattamisen. Toivon mukaan tästä saisi suurta motivaatiota painonpudotukseen. Sitä pudotettavaa kun riittää.. Ja aikaakin on enää alle vuosi! Jos en saa vähintään 20 kiloa pudotettua, en suostu astelemaan alttarille. En halua olla tän näköinen omissa häissäni, kun tiedän, että voin olla paremmankin näköinen. Ja toisekseen, mulla on se hääpukukin jo kaapissa odottamassa ja kauhukseni se ei mene enää kiinni! Isompaa mekkoa en aio hankkia, pienemmän tietty voin. Joten se on nyt tai ei koskaan. Ja valitsen sen nyt.
Naapurissa palo asuntokin perjantaina. Iltalehden mukaan henkilövahingoilta vältyttiin. Asunto paloi remontoitavaan kuntoon. Poliisi tutkii syttymissyytä, jota ei varmasti enää tulla julkisesti kuulemaan. En kestä näitä juttuja, kun naapurissa tapahtuu ja silmä kovana tiirailee ikkunasta, mutta koskaan ei tiedä mitä on tapahtunut!
Näin kävi myös 23.3.2011. Hirvee härdelli samaisen talon pihalla, oli medihelitkin käymässä. Missään ei vaan koskaan uutisoitu mitä tapahtui, mutta viikko-kaksi viikkoa sen jälkeen oli pihan salossa lippu puolitangossa. Enkä varmaan ikinä tule kuulemaan mitä tapahtui! Ei näin voi jättää uteliasta epätietoisuuteen.
Kaksi viikkoa jo takana, kolmas alkanut ja 14 vielä edessä. Sitten saan mun mieheni takaisin kotiin, jokaikiseksi yöksi! Tietenkin sieltä koulusta on viikonloput vapaata ja silloin Mikko tulee tänne. Tosi nopeesti se aika vaan hurahtaa, kun perjantai-iltana vasta tulee, lauantai päivä menee kuin siivillä ja sunnuntaina hän taas lähteekin.
Jouluun asti kun jaksaa, niin ollaan jo puolessa välissä. Sillä nythän tämä ensimmäinen koulutusjakso kestää tän 4kk. Sitten ollaan hetki kotona ja lähdetään taas ens vuonna toiseksi neljäksi kuukaudeksi opiskelemaan.
Senpä jälkeen onkin tarvittavat kurssit käyty, ja ehkä voidaankin odottaa arvonimen ylennystä...?
Tänään alkoi muuten GoFatGo-haaste. Minä tosin puusilmänä en ollut viikonlopun aikana katsonut sivuille ilmestynyttä ruokavaliota, enkä näin ollen käynyt hankkimassa tarvittavia aineksia. Tänään korjasin asian, ja aloitan huomenna tuon orjallisen listan noudattamisen. Toivon mukaan tästä saisi suurta motivaatiota painonpudotukseen. Sitä pudotettavaa kun riittää.. Ja aikaakin on enää alle vuosi! Jos en saa vähintään 20 kiloa pudotettua, en suostu astelemaan alttarille. En halua olla tän näköinen omissa häissäni, kun tiedän, että voin olla paremmankin näköinen. Ja toisekseen, mulla on se hääpukukin jo kaapissa odottamassa ja kauhukseni se ei mene enää kiinni! Isompaa mekkoa en aio hankkia, pienemmän tietty voin. Joten se on nyt tai ei koskaan. Ja valitsen sen nyt.
Naapurissa palo asuntokin perjantaina. Iltalehden mukaan henkilövahingoilta vältyttiin. Asunto paloi remontoitavaan kuntoon. Poliisi tutkii syttymissyytä, jota ei varmasti enää tulla julkisesti kuulemaan. En kestä näitä juttuja, kun naapurissa tapahtuu ja silmä kovana tiirailee ikkunasta, mutta koskaan ei tiedä mitä on tapahtunut!
Näin kävi myös 23.3.2011. Hirvee härdelli samaisen talon pihalla, oli medihelitkin käymässä. Missään ei vaan koskaan uutisoitu mitä tapahtui, mutta viikko-kaksi viikkoa sen jälkeen oli pihan salossa lippu puolitangossa. Enkä varmaan ikinä tule kuulemaan mitä tapahtui! Ei näin voi jättää uteliasta epätietoisuuteen.
torstai 18. elokuuta 2011
Noku halavalla sain...
Söpöt ballerinat, ovh.12.95e -70% 3,88e
Sandaalit, ovh.14.95e -70% 4,48e
Ensiaskeltalvikengät, ovh.24.90e -70% 7,47e
Sandaalit, ovh.14.95e -70% 4,48e
Ensiaskeltalvikengät, ovh.24.90e -70% 7,47e
tiistai 16. elokuuta 2011
Hiii-op!
Ohops, onpas taas vierähtänyt hetki sitten viimeisen..
Niin se Mikkokin lähti sinne muille maille, toista viikkoa jo. Onhan se varsinkin iltaisin hieman outoa. Olla ihan yksin, täydessä hiljaisuudessa..
Tosin aika nopeesti noi lapset rikkookin sen illan hiljaisuuden, tai no Jade. Sitä on taas riivannut joku öisin, ja on herännyt tunnin välein huutamaan. Sopivasti aloitti sen viime viikolla, kun Mikko on poissa ja saan yksinäni hoidella yöt ja aamut ja illat. On vähän väsyttänyt. Ei Jade oo päivisinkää mitenkään kehuttavasti nukkunut, normaalia vähemmän. Hampaitakaan ei ole.. Tiedä sitten, toivon vaan, että menis yhtä nopeasti ohi kun alkoikin.
Ja jauuu, sain gracon tuplat myytyä =) Kerkesi olee päivän huutonetissä, aloitushinnalla 220e. Sain sähköpostia, josko sulkisin kohteen aiemmin (ei ollut huutoja kuitenkaan tullut), ja myisin 250e. Sovittu!
No niin ja sittenpä tämän ostajan mies soittelikin mulle ja kyseli noutoajan kohtaa. Sovittiin se ja päätteeksi vielä puheli, että voisinko mitenkään myydä niitä rattaita 220e, kun he olivat jossain bonganneet samat rattaat siihen hintaan, mutta ne on väärän väriset heille. Kraah. Menin sitten sanomaan juu. Oon niin huono sanoo ei. Vaikka ei se 30e tiputus nytten maailmaa kaada, mutta silti.. Kun se oli nimenomaan se aloitushinta siellä. Ja ton värisiä ei taideta enää edes myydä, joten on on ollut aika etsittyä tavaraakin. No eipä voi mitään,
Mutta jotta ei ihan ratasvaje käy, niin kotiutu meille uudetkin. Tai no vanhat uudet. Mitkään rattaat ei vaan voita kunnon vanhojen rattaiden runkoa. Lähinnä sitä jousitusta. Jadelle oli makuuvaunuina ne 80-luvun emmaljungat, ja tykkäsin niiiiin kovasti niistä. Niistä jousituksista ja siitä keveydestä.
Löysin nyt briot, joiden runko on vanhan mallinen ilmakumipyörillä. Värinä vaan on se perus tummansininen joka ei oo ihan se lemppariväri mulle, mutta menettelee. Kunhan kuitenkin pääsee läpi talven työntelee niitä keveyksiä! Kuvia niistä laittelen myöhemmin, en tiedä miksi tämä ei suostu taaskaan kuvia lisäilemään.
Niin se Mikkokin lähti sinne muille maille, toista viikkoa jo. Onhan se varsinkin iltaisin hieman outoa. Olla ihan yksin, täydessä hiljaisuudessa..
Tosin aika nopeesti noi lapset rikkookin sen illan hiljaisuuden, tai no Jade. Sitä on taas riivannut joku öisin, ja on herännyt tunnin välein huutamaan. Sopivasti aloitti sen viime viikolla, kun Mikko on poissa ja saan yksinäni hoidella yöt ja aamut ja illat. On vähän väsyttänyt. Ei Jade oo päivisinkää mitenkään kehuttavasti nukkunut, normaalia vähemmän. Hampaitakaan ei ole.. Tiedä sitten, toivon vaan, että menis yhtä nopeasti ohi kun alkoikin.
Ja jauuu, sain gracon tuplat myytyä =) Kerkesi olee päivän huutonetissä, aloitushinnalla 220e. Sain sähköpostia, josko sulkisin kohteen aiemmin (ei ollut huutoja kuitenkaan tullut), ja myisin 250e. Sovittu!
No niin ja sittenpä tämän ostajan mies soittelikin mulle ja kyseli noutoajan kohtaa. Sovittiin se ja päätteeksi vielä puheli, että voisinko mitenkään myydä niitä rattaita 220e, kun he olivat jossain bonganneet samat rattaat siihen hintaan, mutta ne on väärän väriset heille. Kraah. Menin sitten sanomaan juu. Oon niin huono sanoo ei. Vaikka ei se 30e tiputus nytten maailmaa kaada, mutta silti.. Kun se oli nimenomaan se aloitushinta siellä. Ja ton värisiä ei taideta enää edes myydä, joten on on ollut aika etsittyä tavaraakin. No eipä voi mitään,
Mutta jotta ei ihan ratasvaje käy, niin kotiutu meille uudetkin. Tai no vanhat uudet. Mitkään rattaat ei vaan voita kunnon vanhojen rattaiden runkoa. Lähinnä sitä jousitusta. Jadelle oli makuuvaunuina ne 80-luvun emmaljungat, ja tykkäsin niiiiin kovasti niistä. Niistä jousituksista ja siitä keveydestä.
Löysin nyt briot, joiden runko on vanhan mallinen ilmakumipyörillä. Värinä vaan on se perus tummansininen joka ei oo ihan se lemppariväri mulle, mutta menettelee. Kunhan kuitenkin pääsee läpi talven työntelee niitä keveyksiä! Kuvia niistä laittelen myöhemmin, en tiedä miksi tämä ei suostu taaskaan kuvia lisäilemään.
tiistai 2. elokuuta 2011
Kohti talvea.
.. Valitettavasti.
Sieltä se syksy jo saapuu ja talvi häämöttää. Pitkä kylmä talvi, hrrrr.
Muiden innoittaman piti itsekkin sitten kokeilla meidän tulevan talven talvipukuja!
Nää ostin jo viime talvena aleista ja kootkin näyttää osuneen aika hyvin nappiin, että on edes jotain päälle laitettavaa talveksi.
Jimin viime vuotinen talvihaalari 86cm. Menee ainakin alkutalven, kun näyttää vieläkin olevan hyvinkin sopiva. Ja alle mahtuu kunnon vaatekerrasto.
98cm haalari. Hiukan reilu vielä, mutta kun aiemmasta haalarista yli kasvetaan, niin sitten siirrytään tähän. Ei hirveesti kokoeroa ollu 92cm ja 98cm haalareiden välillä, joten numeroa isompi.
Kaksiosainen puku, 98cm. Tämä on kyllä jo vielä aikalailla reilu, odottaa ensi vuoden talvea. Toivotaan vaan, että silloin mahtuu. Kuvittelis kyllä, että menis.
Jadelle 80cm haalari. Juuri täydellinen.
80cm haalari. Tänä talvena käyttöön tulee.
86cm kaksiosainen puku. Vielä reilun kokoinen. Toiveissa taas, että jos sitten ensi vuoden talvena.
Pukujen osalta siis homma pulkassa! Joitain kenkiäkin löytyy. Nekin pitäisi kokeilla kenelle sopii ja kenelle ei. Asusteita on joitain, mutta haluan eri setteihin myös erivärisiä.
Mutta tärkeintä. Osui ale-pukujen koot hyvin, vaikka vuotta aiemmin tulikin ostetuksi. Pitää toivoa ensi vuodelle samaa onnea :)
Sieltä se syksy jo saapuu ja talvi häämöttää. Pitkä kylmä talvi, hrrrr.
Muiden innoittaman piti itsekkin sitten kokeilla meidän tulevan talven talvipukuja!
Nää ostin jo viime talvena aleista ja kootkin näyttää osuneen aika hyvin nappiin, että on edes jotain päälle laitettavaa talveksi.
Jimin viime vuotinen talvihaalari 86cm. Menee ainakin alkutalven, kun näyttää vieläkin olevan hyvinkin sopiva. Ja alle mahtuu kunnon vaatekerrasto.
98cm haalari. Hiukan reilu vielä, mutta kun aiemmasta haalarista yli kasvetaan, niin sitten siirrytään tähän. Ei hirveesti kokoeroa ollu 92cm ja 98cm haalareiden välillä, joten numeroa isompi.
Kaksiosainen puku, 98cm. Tämä on kyllä jo vielä aikalailla reilu, odottaa ensi vuoden talvea. Toivotaan vaan, että silloin mahtuu. Kuvittelis kyllä, että menis.
Jadelle 80cm haalari. Juuri täydellinen.
80cm haalari. Tänä talvena käyttöön tulee.
86cm kaksiosainen puku. Vielä reilun kokoinen. Toiveissa taas, että jos sitten ensi vuoden talvena.
Pukujen osalta siis homma pulkassa! Joitain kenkiäkin löytyy. Nekin pitäisi kokeilla kenelle sopii ja kenelle ei. Asusteita on joitain, mutta haluan eri setteihin myös erivärisiä.
Mutta tärkeintä. Osui ale-pukujen koot hyvin, vaikka vuotta aiemmin tulikin ostetuksi. Pitää toivoa ensi vuodelle samaa onnea :)
Sä tulit taas mun uniin.
Kirjoteltiin viestejä toisillemme, sovittiin millon tavataan uudestaan.
Kun kerroin muille tapaamisestamme, mulle toitotettiin, että ei voi olla mahdollista, sillä olet poissa.
En uskonut.
Onneksi unissa kaikki on vielä toisin ja oot täällä mun kanssa.
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
Hola!
Onpas taas vierähtänyt hetkinen aiemmasta postauksesta.
Niin, eipä me olla kyllä mitään erikoisempaa tehtykkään, muutakun.. TADAA, juhlapaikka löytyi!
Käytiin alkuviikosta katsomassa ja se oli kuin meidän juhlaan tehty. Ei enää stressiä siitäkään.
Ja mainittakoon, että tää oli oikeesti parempi paikka kuin se, mitä oltiin ekaksi kaavailtu, jota ei kuitenkaan saatu päivämäärän vaihtumisen vuoksi.
Ensinnäkin, nykyinen juhlapaikka on isompi, paremmalla paikalla ja edullisempi. Tai no, vuokraushinta on korkeampi, mutta vuokraukseen sisältyy arabian kahvi- ja ruokailuastiastot 100 hengelle. Lisäksi siellä on kippoo ja kulhoo (samaa arabiaa), joihin voi laittaa ruuat esille. Astioiden vuokraus astiavuokraamosta olisi tullut maksaa jonkun 250e. Pitopalvelua meillä ei ole. Catering-keittiö. Lisäksi siivous kuuluu hintaan. Ei tarvi itse sitäkään tehdä.
Toiseksi, tässä juhlapaikassa on iiiiso piha. Lapsia kun juhliin tulee, niin ihan kiva, että piha-aluetta löytyy.
Edellinen paikka kun sijaitsi ison tien varrella ja piha oli hiekkainen parkkipaikka.
Alkoi pientä hikeä jo otsalle nostaa, kun niin moni paikka vastasi tiedusteluihin, että ensi vuoden heinäkuu on jo täyteen buukattu. Kauheen ajoissa ihmiset on liikkellä juhlapaikan vuokrauksien kanssa. Mutta niinhän se on, aikainen lintu madon nappaa.
Vielä viikko! Yksi ainokainen viikko, sitten mun sotilas lähtee muille maille. Tuleehan Mikko viikonlopuiksi kotiin, mutta tuntuu ne viikot ikuisuuksilta Mikkoa kotiin odottaessa. Hurjan nopeesti aika taas rientänyt. Toivotaan vaan, että tulevatkin viikot menee yhtä nopeasti, kun tähän asti menneet :)
Ajan nopeudesta puheen ollen, kuukauden päästä mun vauva täyttää 1 vuotta! Ihan käsittämätöntä. Vastahan se pieni tyttö syntyi. Mikon äiti sanoikin tänään, että vastahan mä oksentelin pihalla ollessa ja nyt tuo tulos täyttää jo vuoden.
Jade on kehittynytkin ihan hurjasti ihan parissa viikossa. Kävelee tuen kanssa, nousee seisomaan ilman tukea. Ymmärtää paljon asioita, puhelimen osaa laittaa korvalle, yrittää sukkaa ja kenkää laittaa jalkaan, nukelle syöttää lautaselta haarukalla ruokaa ja tuttipulloa tunkee suuhun, autoilla ajelee lattiaa pitkin ja Jimin monstereilla leikkiessä murisee. En muista, että Jimi olis 10kk iässä osannut yhdistellä asioita toisiinsa tolla tapaa. Onhan Jadella ollu tietty Jimi mallina tässä.
Mutta kuitenkin! Kohta Jade on yksi vuotias!
Niin, eipä me olla kyllä mitään erikoisempaa tehtykkään, muutakun.. TADAA, juhlapaikka löytyi!
Käytiin alkuviikosta katsomassa ja se oli kuin meidän juhlaan tehty. Ei enää stressiä siitäkään.
Ja mainittakoon, että tää oli oikeesti parempi paikka kuin se, mitä oltiin ekaksi kaavailtu, jota ei kuitenkaan saatu päivämäärän vaihtumisen vuoksi.
Ensinnäkin, nykyinen juhlapaikka on isompi, paremmalla paikalla ja edullisempi. Tai no, vuokraushinta on korkeampi, mutta vuokraukseen sisältyy arabian kahvi- ja ruokailuastiastot 100 hengelle. Lisäksi siellä on kippoo ja kulhoo (samaa arabiaa), joihin voi laittaa ruuat esille. Astioiden vuokraus astiavuokraamosta olisi tullut maksaa jonkun 250e. Pitopalvelua meillä ei ole. Catering-keittiö. Lisäksi siivous kuuluu hintaan. Ei tarvi itse sitäkään tehdä.
Toiseksi, tässä juhlapaikassa on iiiiso piha. Lapsia kun juhliin tulee, niin ihan kiva, että piha-aluetta löytyy.
Edellinen paikka kun sijaitsi ison tien varrella ja piha oli hiekkainen parkkipaikka.
Alkoi pientä hikeä jo otsalle nostaa, kun niin moni paikka vastasi tiedusteluihin, että ensi vuoden heinäkuu on jo täyteen buukattu. Kauheen ajoissa ihmiset on liikkellä juhlapaikan vuokrauksien kanssa. Mutta niinhän se on, aikainen lintu madon nappaa.
Vielä viikko! Yksi ainokainen viikko, sitten mun sotilas lähtee muille maille. Tuleehan Mikko viikonlopuiksi kotiin, mutta tuntuu ne viikot ikuisuuksilta Mikkoa kotiin odottaessa. Hurjan nopeesti aika taas rientänyt. Toivotaan vaan, että tulevatkin viikot menee yhtä nopeasti, kun tähän asti menneet :)
Ajan nopeudesta puheen ollen, kuukauden päästä mun vauva täyttää 1 vuotta! Ihan käsittämätöntä. Vastahan se pieni tyttö syntyi. Mikon äiti sanoikin tänään, että vastahan mä oksentelin pihalla ollessa ja nyt tuo tulos täyttää jo vuoden.
Jade on kehittynytkin ihan hurjasti ihan parissa viikossa. Kävelee tuen kanssa, nousee seisomaan ilman tukea. Ymmärtää paljon asioita, puhelimen osaa laittaa korvalle, yrittää sukkaa ja kenkää laittaa jalkaan, nukelle syöttää lautaselta haarukalla ruokaa ja tuttipulloa tunkee suuhun, autoilla ajelee lattiaa pitkin ja Jimin monstereilla leikkiessä murisee. En muista, että Jimi olis 10kk iässä osannut yhdistellä asioita toisiinsa tolla tapaa. Onhan Jadella ollu tietty Jimi mallina tässä.
Mutta kuitenkin! Kohta Jade on yksi vuotias!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)