lauantai 23. helmikuuta 2013
Aresti.
Voin muuten kertoo, että kerta riitti.
Tässä eräs päivä, Jimi päätti lähteä vähän omille teilleen. Tai ei varsinaisesti omille teilleen, mutta kuitenkin.
Mikko oli hakemassa lapsia päiväkodista ja Jade jäi päiväkodin porteille jumpittelemaan. Heittäytyi maahan, eikä suostunut liikahtamaankaan. Samaan aikaan Jimi kuitenkin jatkoi matkaa kotiinpäin.
Tästä meiltä on tosiaan matkaa päiväkodille 180m, ja matka koostuu kävelytiestä.
Päiväkodin portailta on alamäkeä, jonka Jimi juoksee aina edeltä. Jää kuitenkin odottamaan mäen alle, että hakija ja Jade kävelevät mäen alas.
Kuitenkin, Jimi siis jatkoi matkaansa tuona päivänä päiväkodilta mäen alle - Jade ei suostunut jatkaa matkaa millään. Kun väkipakolla kuitenkin Mikko sai Jaden mukaansa, ei Jimi enää odottanutkaan mäen alla.
Mikko käveli vähän matkaa vielä eteenpäin (n. 10 metriä mäen alta), jos poikaa näkyisi. Ei näkynyt ei. Mikko soitti mulle, onko Jimi tullut jo kotiin. Ei ollut ei.
Nappasin avaimet ja puhelimen mukaan ja lähdin ulos huhuilemaan. Ei kuulunut eikä näkynyt mitään muuta kuin Mikko ja Jade kävelemässä kotiin päin. Mikko luovutti Jaden mulle ja lähti etsiskelemään Jimiä lähiympäristöstä. Mitään ei kuitenkaan näkynyt tai kuulunut.
Me oltiin Jaden kanssa tultu sisälle, jos Jimi ilmestyisi oven taakse. Jimi osaa kuitenkin kotiin, joten pakko oli kotonakin olla päivystämässä.
Jonkin aikaa Mikko etsiskeli poikaa, kunnes päiväkodilta mulle soitettiin, että Jimi on mennyt sinne takaisin.
Oli mennyt päiväkodin alapihalle (isompien lasten puolelle) ja kehuskelleet heille, kuinka hän on karannut ja oli piileskellyt päiväkodin piharoskiskatoksen takana..
Alapihan hoitajat oli nähneet kuitenkin, että Jimiä oltiin tultu jo hakemaan, eli on siis luvatta päiväkodinporteilla pyörimässä.
Kyllä putosi suuri lasti harteilta, kun kuuli, että Jimi on löytynyt. Ja sai poika kyllä kuulla kunniansa.
Kun ei kerran osannut kävellä nätisti kotiin, niin täytyisi tästä lähtien Jimi sitten kytkeä valjaisiin kun jonnekkin lähdetään. Jimi ei ideasta tykännyt.
Kun seuraava kerta tuli, Jimi tosiaan laitettiin valjaisiin, ja sai poika kävellä koko matkan tiukasti nyörin päässä. Kyllä oli poika niin nöyränä, ettei tosikaan.
Kerta tosiaan riitti, ja siitä lähtien onkin kävellyt nätisti vierellä kun jonnekkin ollaan menty. Ei enää juoksentele edellä, vaan nätisti rattaiden vierellä kävelee koko matkan.
Niitä aiemmin lupaamiani ompelus kuvia on tulossa tosiaan pian. Alkukuusta tilasin erään kangaspaketin, eikä se ole vieläkään perille saapunut.. Tosin se lähetettiin vasta perjantaina, joten ensi viikosta tulee, ja pääsen jatkamaan ompelusjuttuja. Sen jälken niistä kuvaa :)
Ihmeen kauan kyllä kesti tuon kangaspaketin lähettämisessä.. En taida sieltä enää tilatakkaan jatkossa. Kaikki muut tilaamani kankaat muista paikoista on jo tulleet ja leikelty, vain tuota yhtä sai odottaa näin pitkään.
Ja lopuksi kuvaa torstailta, kun taas tuli täyteen viikkoja.
keskiviikko 20. helmikuuta 2013
Möller Pikkukalat
Tuli tuossa buzzador kutsu, ja buzzattavana olisi möllerin pikkukalat.
Tää on ihan kiva kamppanja, lapsille tarkoitettuja omega-3. Jotka kuullemma maistuu hedelmiltä! Saattais upota meiänkin lapsille.
Täytyy myöntää, että omega-3 ei olla lapsille aiemmin syötetty. D-vitamiinia saavat päivittäin ympäri vuoden, mutta yhtä tärkeä tuo omega-3:kin on. Siitä tämä kamppis onkin mielenkiintoinen, jos lapset innostuu kalanmuotoisista pillereistä, niin sitähän on sitten pakko jatkaa kamppanjan jälkeenkin.
Kunhan paketti kotiin saapuu, niin kerron mitä mieltä lapset näistä olivat :)
Tää on ihan kiva kamppanja, lapsille tarkoitettuja omega-3. Jotka kuullemma maistuu hedelmiltä! Saattais upota meiänkin lapsille.
Täytyy myöntää, että omega-3 ei olla lapsille aiemmin syötetty. D-vitamiinia saavat päivittäin ympäri vuoden, mutta yhtä tärkeä tuo omega-3:kin on. Siitä tämä kamppis onkin mielenkiintoinen, jos lapset innostuu kalanmuotoisista pillereistä, niin sitähän on sitten pakko jatkaa kamppanjan jälkeenkin.
|
Kunhan paketti kotiin saapuu, niin kerron mitä mieltä lapset näistä olivat :)
keskiviikko 13. helmikuuta 2013
Äitiysloma
Se alkoi.
Tai virallisesti vasta 16.2., mutta aloitin lomailun jo tällä viikolla. Ja voi muuten todellakin sanoa että lomailun, tähän vois jopa tottua.
Mikko lähtee töihin vasta 9 aikaan, vie samalla lapset päiväkotiin. Itse nousen siinä 11-12 välillä, avaan radion ja tietokoneen ja menen cappucinon keittoon keittiöön. Kuuman kahvin kanssa istun lukemaan sähköpostit ja surffailemaan hetkeksi. Sen jälkeen koneellinen pyykkiä/tiskiä ym, pientä järjestelyä asunnossa ja ompelukoneen äärelle. Hetken surauteltua lähden hakemaan lapsia.
Lapsilla on irtisanottu paikka kesäkuussa. Kesälomalle kun jäävät, jäävät sitten kokonaan kotihoitoon.
Synnytykseen asti saavat käydä useammin päiväkodissa. Helpompaa Mikon on hoitaa lasten aamuhommat ja viedä heidät, itse hyvä kun sängystä ylös pääsen.
Kun vauva syntyy, lapset jatkavat päiväkodissa sinne kesäkuuhun 3pv/vko systeemillä.
Itsellä tosiaan alkaa kroppa olemaan kovilla. Iskias on vaivannut koko raskauden ajan, mitä pidemmälle menty, sitä vaikeammaksi iskiaskin muuttuu. Lantiokivut on ihan järkyttävät. Juurikin sängystä nouseminen, sohvalta seisomaan nouseminen ym. tekee tuskaa. Siihen lisättynä tuo iskias (kävellessä voi jalka lähtee ykskaks alta, säteilevä kipu alaselältä takareiteen) niin homma on valmis. Aiemmissa raskauksissa ei ole ollut näin pahoja kipuja. Tosin tässä ei sitten muuta ongelmaa ole ollutkaan, olen säästynyt pahoinvoinneilta ja muilta ikäviltä raskausvaivoilta, niin kai jotain kuitenkin pitää löytyä?
Ja mieluummin nämä fyysiset vaivat kun jatkuva oksentelu, voin kertoa. Jadesta sen oksentelun koin ja ei enää sitä kiitos.
Seuraava postaus taitaakin liittyä noihin ompeluksiin. Vaippajuttujahan ne on, mutta uusi inspiraatio on iskenyt. Tilasin viikonloppuna ja alkuviikosta ja vähän tänäänkin lisää kankaita (ja ens viikolla teen kans yhden kimppatilauksen! :D) ja niitä odotellessa, jotta pääsee lisää ompelemaan.
Lopuksi vielä kuvaa tältä päivältä.
Tai virallisesti vasta 16.2., mutta aloitin lomailun jo tällä viikolla. Ja voi muuten todellakin sanoa että lomailun, tähän vois jopa tottua.
Mikko lähtee töihin vasta 9 aikaan, vie samalla lapset päiväkotiin. Itse nousen siinä 11-12 välillä, avaan radion ja tietokoneen ja menen cappucinon keittoon keittiöön. Kuuman kahvin kanssa istun lukemaan sähköpostit ja surffailemaan hetkeksi. Sen jälkeen koneellinen pyykkiä/tiskiä ym, pientä järjestelyä asunnossa ja ompelukoneen äärelle. Hetken surauteltua lähden hakemaan lapsia.
Lapsilla on irtisanottu paikka kesäkuussa. Kesälomalle kun jäävät, jäävät sitten kokonaan kotihoitoon.
Synnytykseen asti saavat käydä useammin päiväkodissa. Helpompaa Mikon on hoitaa lasten aamuhommat ja viedä heidät, itse hyvä kun sängystä ylös pääsen.
Kun vauva syntyy, lapset jatkavat päiväkodissa sinne kesäkuuhun 3pv/vko systeemillä.
Itsellä tosiaan alkaa kroppa olemaan kovilla. Iskias on vaivannut koko raskauden ajan, mitä pidemmälle menty, sitä vaikeammaksi iskiaskin muuttuu. Lantiokivut on ihan järkyttävät. Juurikin sängystä nouseminen, sohvalta seisomaan nouseminen ym. tekee tuskaa. Siihen lisättynä tuo iskias (kävellessä voi jalka lähtee ykskaks alta, säteilevä kipu alaselältä takareiteen) niin homma on valmis. Aiemmissa raskauksissa ei ole ollut näin pahoja kipuja. Tosin tässä ei sitten muuta ongelmaa ole ollutkaan, olen säästynyt pahoinvoinneilta ja muilta ikäviltä raskausvaivoilta, niin kai jotain kuitenkin pitää löytyä?
Ja mieluummin nämä fyysiset vaivat kun jatkuva oksentelu, voin kertoa. Jadesta sen oksentelun koin ja ei enää sitä kiitos.
Seuraava postaus taitaakin liittyä noihin ompeluksiin. Vaippajuttujahan ne on, mutta uusi inspiraatio on iskenyt. Tilasin viikonloppuna ja alkuviikosta ja vähän tänäänkin lisää kankaita (ja ens viikolla teen kans yhden kimppatilauksen! :D) ja niitä odotellessa, jotta pääsee lisää ompelemaan.
Lopuksi vielä kuvaa tältä päivältä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)