Uusimmasta ottobresta.
Tuli ihan liian reilu, seuraavaksi pitää tehdä paria kokoa pienempi.
perjantai 31. toukokuuta 2013
torstai 30. toukokuuta 2013
Päivitystä.
Aika menee kuin siivillä, ja sitä pitäisi tännekin keretä kirjoittelemaan.
Ihan näin alkuun, sunnuntaina on vauvan ristiäiset. Kaikki on ihan viittä vaille valmis, mutta Jimilleppä iski vesirokko! Tottakai juuri nyt. Pojan tautiin saa varautua sitten sen viikon verran ja sen jälkeen varmasti on vuorossa Jade. Vauvaa pitänee varjella, ettei tuota tautia saisi. Hieman kyllä jännittää kuinka tuo tulee onnistumaan. Vesirokko kun on niin vihuliainen tarttumaan, se voi tarttuu ihan vaan ilmastakin.
Mentiin puistoon tänään ja huomasin Jimin niskassa paiseen. Katsoin sitä lähemmin ja paiseen keskellä oli reikä, josta valui märkää. Ihan ensiksi ajattelin sen olevan ampiaisen pistos. Soitinkin Mikolle, tietäiskös hän, onko Jimiä pistänyt amppari. Ei ollut. Ei päiväkodissakaan sanottu, että olisi pistos käynyt..
Hetken päästä huomasin Jimin kaulassa patin. Katsoin sitä lähemmin, ja sehän oli vesikello. DingDong! Nostin pojan paitaa ja yllllätyys, siellähän oli vatsa täynnä vesikelloja. Ei muuta kuin takas kotiin.
Oltiin keretty vartin verran vasta ulkona olemaan, eikä lapset meinanneet ymmärtää, miksi piti lähteä takaisin kotiin. Laps parat.
Anoppi toi apteekista kutinaa helpottavaa voidetta, ja Jimi ihan ylpeänäkin selitti mummille vesirokostaan. Poika tosin sekoittaa vesirokon rokotteeseen (jonka sai juuri 4-vuotis neuvolassa) ja rokotteen sekoittaa verinäytteen ottoon, jossa myös taannoin käytiin. Joten lopulta Jimi kertoi mummille, että lääkäri otti vesirokkoa käsitaipeesta.
Eilen myös kävin ulkona, ihan yksin. Tai en yksin, mutta ilman lapsia! NRJ Livessä oli tällä kertaa soittamassa Elokuu! AI ETTÄ! Sitä oli ihan pakko päästä katsomaan, joten ilmoitin siskollenikin, että osallistuu kilpailuun jossa voitti sisäänpääsyn kyseiselle keikalle. Voitettiin sitten molemmat, ja otettiin aveceiksi veljet mukaan.
Viimeksi oltiin maaliskuussa katsomassa Irinaa samassa paikassa, sitä ennen Mikael Gabrielta, Manboita...
Elokuu oli kuitenkin niin nähtävien listalla, että en halunnut ottaa riskiä ja missata sitä, joten kaksin verroin oli osallistuttava. Tuuri kävi taas!
Eipä tuo keikka kestä kuin pari tuntia. Siihen matka-aika päälle, niin olin muutaman tunnin poissa. Vauva selvis juuri ja juuri sen ajan ilman mua. Maitoa olin tietty pumpannut ennen lähtöäni tarpeeksi, mutta ei tuo raukka oikeen tuttipulloa huolinut. Reilu desin verran oli Mikko saanut kuitenkin syötettyä sen muutaman tunnin aikana, ettei nyt nälkälakkoonkaan pieni sentäs ryhtynyt. Tulipa kuitenkin huomattua, että pullolasta tästä ei saa, joten saas nähdä milloin sitä sitten itse pidemmälle menoille pääsee. Ei sillä, että nyt mikään kiire lähteä oliskaan, mutta jos miettii kuukausia eteenpäin.
Jotain pientä ompelustakin olen kerennyt tekemään. Ihme kyllä, sillä vauvasta on tullut kunnon sylivauva. Pienihän ei nuku enää muuta kuin sylissä. Ja jos ja kun ei sylissä kerkiä toista kuitenkaan koko aikaa pitämään, niin eipä toinen sitten nukukkaan. Tälläkin hetkellä tässä koittaa mahduttaa läppäriä ja vauvaa samaan syliin. Tartti tähän kyllä pöydän jo avuksi. Illat tuleekin vietettyä pitkälti sohvalla istuen vauva sylissä, katsomo.fi:stä sarjoja seuraten.
Postipoika tipautti myös vähän lisää kankaita tänään luukusta. Niille pitäisi keksiä vaan aikaa jostain lisää, jotta pääsee työstää oikein urakalla.
Yhtä tilausta vielä odottelen, jospa se tulisi sitten huomenna.
Näihin kuviin ja ajatuksiin, olikohan tässä kaikki tältä erää :)
Ihan näin alkuun, sunnuntaina on vauvan ristiäiset. Kaikki on ihan viittä vaille valmis, mutta Jimilleppä iski vesirokko! Tottakai juuri nyt. Pojan tautiin saa varautua sitten sen viikon verran ja sen jälkeen varmasti on vuorossa Jade. Vauvaa pitänee varjella, ettei tuota tautia saisi. Hieman kyllä jännittää kuinka tuo tulee onnistumaan. Vesirokko kun on niin vihuliainen tarttumaan, se voi tarttuu ihan vaan ilmastakin.
Mentiin puistoon tänään ja huomasin Jimin niskassa paiseen. Katsoin sitä lähemmin ja paiseen keskellä oli reikä, josta valui märkää. Ihan ensiksi ajattelin sen olevan ampiaisen pistos. Soitinkin Mikolle, tietäiskös hän, onko Jimiä pistänyt amppari. Ei ollut. Ei päiväkodissakaan sanottu, että olisi pistos käynyt..
Hetken päästä huomasin Jimin kaulassa patin. Katsoin sitä lähemmin, ja sehän oli vesikello. DingDong! Nostin pojan paitaa ja yllllätyys, siellähän oli vatsa täynnä vesikelloja. Ei muuta kuin takas kotiin.
Oltiin keretty vartin verran vasta ulkona olemaan, eikä lapset meinanneet ymmärtää, miksi piti lähteä takaisin kotiin. Laps parat.
Anoppi toi apteekista kutinaa helpottavaa voidetta, ja Jimi ihan ylpeänäkin selitti mummille vesirokostaan. Poika tosin sekoittaa vesirokon rokotteeseen (jonka sai juuri 4-vuotis neuvolassa) ja rokotteen sekoittaa verinäytteen ottoon, jossa myös taannoin käytiin. Joten lopulta Jimi kertoi mummille, että lääkäri otti vesirokkoa käsitaipeesta.
Eilen myös kävin ulkona, ihan yksin. Tai en yksin, mutta ilman lapsia! NRJ Livessä oli tällä kertaa soittamassa Elokuu! AI ETTÄ! Sitä oli ihan pakko päästä katsomaan, joten ilmoitin siskollenikin, että osallistuu kilpailuun jossa voitti sisäänpääsyn kyseiselle keikalle. Voitettiin sitten molemmat, ja otettiin aveceiksi veljet mukaan.
Viimeksi oltiin maaliskuussa katsomassa Irinaa samassa paikassa, sitä ennen Mikael Gabrielta, Manboita...
Elokuu oli kuitenkin niin nähtävien listalla, että en halunnut ottaa riskiä ja missata sitä, joten kaksin verroin oli osallistuttava. Tuuri kävi taas!
Eipä tuo keikka kestä kuin pari tuntia. Siihen matka-aika päälle, niin olin muutaman tunnin poissa. Vauva selvis juuri ja juuri sen ajan ilman mua. Maitoa olin tietty pumpannut ennen lähtöäni tarpeeksi, mutta ei tuo raukka oikeen tuttipulloa huolinut. Reilu desin verran oli Mikko saanut kuitenkin syötettyä sen muutaman tunnin aikana, ettei nyt nälkälakkoonkaan pieni sentäs ryhtynyt. Tulipa kuitenkin huomattua, että pullolasta tästä ei saa, joten saas nähdä milloin sitä sitten itse pidemmälle menoille pääsee. Ei sillä, että nyt mikään kiire lähteä oliskaan, mutta jos miettii kuukausia eteenpäin.
Jotain pientä ompelustakin olen kerennyt tekemään. Ihme kyllä, sillä vauvasta on tullut kunnon sylivauva. Pienihän ei nuku enää muuta kuin sylissä. Ja jos ja kun ei sylissä kerkiä toista kuitenkaan koko aikaa pitämään, niin eipä toinen sitten nukukkaan. Tälläkin hetkellä tässä koittaa mahduttaa läppäriä ja vauvaa samaan syliin. Tartti tähän kyllä pöydän jo avuksi. Illat tuleekin vietettyä pitkälti sohvalla istuen vauva sylissä, katsomo.fi:stä sarjoja seuraten.
Postipoika tipautti myös vähän lisää kankaita tänään luukusta. Niille pitäisi keksiä vaan aikaa jostain lisää, jotta pääsee työstää oikein urakalla.
Yhtä tilausta vielä odottelen, jospa se tulisi sitten huomenna.
Näihin kuviin ja ajatuksiin, olikohan tässä kaikki tältä erää :)
torstai 23. toukokuuta 2013
Vauva 1kk!
Eilen tuli kuluneeksi kuukausi vauvan syntymästä. Nopein kuukausi, mitä taas mies(nais)muistiin on ollut. Ihana kuukausi kylläkin, ei voi muuta väittää.
Vauva edelleen on niin perusvauva kun vaan olla voi. Syö ja nukkuu. Valveilla olotunteja vuorokauteen on ehkä sen 2-4h. Ja nekin ajat vauva on niiiin tyytyväinen.
Sylissähän tuo tykkää paljon olla, mutta kukapa vauva ei tykkäisi. Se on hetkittäin hieman haasteellista, jos on ilta jolloin olen yksin lasten kanssa ja pitäisi hoitaa iltapesut ja -palat ja muut.. Hyvin kuitenkin selvitty tähän asti. Ja noita yksinhoidettavia iltoja kuitenkin on, Mikon harrastuksien vuoksi.
Vauva vilautteli tänään hymyjäkin monta. Pitkään Mikon kanssa mietittiin, että hymyileekö se oikeesti mulle vai onko vaan jotain vatsankiertoa. Mutta kyllä se taisi hymyillä, kun hymy raukesi aina kun oli vauvan kanssa katsekontakti ja jotain siinä höpöttelin.
Haettiin tänää postista se saumurikin! Ai että!
Ja pitihän tässä iltasella sitä pikaiseen testata.. Jadelle syntyi sitten pikkarit.
Eurokankaassa käväisin tänään nopeasti ja postista tuli muutama kangas.. Kohta niitä on taas sen verran, ettei riitä tila säilyttämäänkään.
Meillä on säilytystilat niin kortilla, että mun kankaille on käytössä vain yksi hyllylevy. Se ei riitä!
Ensi yönä (24.-25.5) olisi vielä luvassa kankaiden yö. Eri yrittäjät laittelevat yön aikana tarjouksia verkkokauppoihinsa, erilaisia arvontoja ja kisoja ym.. Ja tätä iloa kestää vain sen 21-09. Kuinkahan vaan sitä jaksaa valvoa, harmittais jos missais hyvät kangasalet! Vaikkakin tota tilaa ei tosiaan ole.
Pitäisi jonkinlainen ompelushuone saada. Pakko muuttaa siis viisiöön. Tällä hetkellä koneet on keittiössä ruokapöydällä. Mutta mihkäs ne sitten tunkee, kun vauvakin tarvitsee oman paikan pöydästä. Nyt ne vielä jotenkin passaa olla siellä, kun kuuden hengen pöytä ja ruokailijoita vain neljä.
Ja tuolla ikkunan ja ruokapöydän välisessä tilassa on pari pahvilaatikkoa, jossa säilytän lisää kankaita, kaavoja, pienet ompelusälät ym.. Helposti napattavissa lattialta, mutta ruman näköisesti esillä. Keittiössä.
(PS. Edelleen on jouluverhokappa ikkunassa, älkää antako sen häiritä. Kohta se joulu on kuitenkin taas.)
tiistai 21. toukokuuta 2013
Ja ne paidat...
Aamulla kerkesin kanttaukset tekemään, vauva kun simahti sitteriin ja päätti nukkua unensa siinä!
Yleensä tuo ei siis nuku pitkiä pätkiä missään muualla kuin sylissä ja vaunuissa, jos vaunut ovat koko ajan liikkeessä. Nyt nukkui sen tunnin verran ilman syliä, ja minäpä se ajattelin käyttää tilaisuuden hyväkseni...
Ylempänä Jimin t-paidat ja alempana Jaden tunikat. Ja kukaanhan ei huomaa, että sienistä puuttuu hiha- ja helmakäänteet. Kovasti odottelen postipojan tuovan kaksoisneulan, jotta saa paidat viimeisteltyä.
Kovasti odottelen siltä postipojalta kyllä muutakin. Sillä eilen sen tein ja tilasin saumurin.
Juuuu, tähän asti olen ompelukoneella surruutellut menemään. Kuitenkin kestävämpää saumaa saisi saumurilla aikaseksi ja näitä vaatteita kun olen nyt alkanut tehdä enemmänkin, niin saumuri on paikallaan. Toistaiseksi on vaatteissa kestänyt kyllä ompelukoneen saumatkin. Helpompaa ja nopeampaa se on kyllä saumurilla hurauttaa saumat suoriks!
Näilläpä sitten jatkossa vaatteet ja muut valmistuu!
Yleensä tuo ei siis nuku pitkiä pätkiä missään muualla kuin sylissä ja vaunuissa, jos vaunut ovat koko ajan liikkeessä. Nyt nukkui sen tunnin verran ilman syliä, ja minäpä se ajattelin käyttää tilaisuuden hyväkseni...
Ylempänä Jimin t-paidat ja alempana Jaden tunikat. Ja kukaanhan ei huomaa, että sienistä puuttuu hiha- ja helmakäänteet. Kovasti odottelen postipojan tuovan kaksoisneulan, jotta saa paidat viimeisteltyä.
Kovasti odottelen siltä postipojalta kyllä muutakin. Sillä eilen sen tein ja tilasin saumurin.
Juuuu, tähän asti olen ompelukoneella surruutellut menemään. Kuitenkin kestävämpää saumaa saisi saumurilla aikaseksi ja näitä vaatteita kun olen nyt alkanut tehdä enemmänkin, niin saumuri on paikallaan. Toistaiseksi on vaatteissa kestänyt kyllä ompelukoneen saumatkin. Helpompaa ja nopeampaa se on kyllä saumurilla hurauttaa saumat suoriks!
Näilläpä sitten jatkossa vaatteet ja muut valmistuu!
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Pögiä
Muutamat housut taas esittelyssä.
Ylemmässä kuvassa housut kokoa 74-86cm, alemmassa kuvassa 56-68cm.
Käyttöikä näissä on pitkä. Vaippa mahtuu hyvin sisään ja housut tuntuu olevat muutenkin mukavat päällä.
Ja mikä parasta, niin helpot ja nopeet tehdä.
Ompelu on nykyään sitä, että nopeesti sauma tässä välissä ja toinen tässä välissä. Iltaisin pyrin aikaa käyttämään myös tähän harrastukseen, mutta joko se menee niin, että saa koko ajan ravata syöttämässä vauvaa tai sitten sitä kaatuu sängyn pohjalle samaan aikaan vauvan kanssa.
Jotain kuitenkin sentään olen saanut aikaiseksi. Housujen lisäksi olen saanut tehtyä pinon paitoja, jotka ovat kanttauksia vaille valmiina. Joku ilta otan hommakseen tuon kanttaamisen. Siihen kun pitää kaivaa silitysrauta esille, joka on olevinaan niin kovin vaivalloista, niin paidat jää viimeistelyä odottelemaan tuolin selkänojalle.
Sitten kun niitä on siinä hyvä pino, kanttaan kaikki kerralla. Näistä kuvaa sitten valmiina :)
perjantai 10. toukokuuta 2013
Tyttöjen viikonloppu
Perheen miehet lähti extemporee mökille. Turhan usein siellä ei tule käytyäkkään, ajomatkaa 3h eikä meillä ole autoa. Mikon serkku kuitenkin soitti aamulla ja kysyi, lähtiskö Mikko mukaan viikonlopuksi. Lähtihän se, ja otti vielä Jiminkin mukaan. Jäätiin ihan tyttöjen kesken viikonlopuksi kotiin.
Ja voin kertoo, että kyllä nautin tästä. Rauhallisuus ja arjen helppous, sanotaanko näin.
Jade on ihan eri tyttö kun on yksin, yksin siis on kun on ilman Jimiä. Kahdestaan nuo on sellanen parivaljakko, että ihmettelen miten mulla ylipäätänsä on vielä tukka päässä. Ne keksii ja koheltaa, riehuu ja mekastaa. Ja juurikin kaksin ollessa, ne keksii niitä mitä älyttömättömämpiä (kamala sana!) tempauksia.
Näin erotettuina ne on kuin herran enkeleitä.
Tästä oikeesti nauttii, siitä lapsen omasta seurasta. Kun lapsi on ihan erilainen ilman sitä sisarustaan. Pystyy jutella ja olla, keskittyä vaan toiseen täysillä, ja huomaa kuinka lapsikin siitä nauttii täysillä. Jos kysyt jotain, niin ei ala heti sellanen älytön hosvaus ja pelleily, niinkuin yleensä. Siis esimerkiksi, jos Jimiltä vaikka kysyy, että miten meni tänään päiväkodissa, niin saattaa vastaukseksi sanoa vaan; "pappa". Ja sit räkäset naurut päälle. Joo heh heh.
Ei siitä keskustelusta tule oikein mitään.
Lopuksi se lähtee siihen, että toinenkin innostuu tästä muka-hauskasta-papasta ja ne yhdessä huutaa kurkut suorana täällä pappaa ja pomppii sohvilla. Hurraa.
Näin kahden kesken ollen, lapset sentään osaa jutella. Ja vastata niihin kysymyksiin ilman sitä pelleilyn tarvetta.
Aloitettiin viikonloppumme ihan ulkosäästä ja prisman jätskialtaasta. Käveltiin jädelle ja kokeiltiin Jaden kanssa käydä kaupassa kävellen. No, oli kyllä vaunut ja lauta mukana, mutta että Jade oli siis täysin vapaana kaupassa. Huh huh, ei se taida olla kyllä valmis vielä sellaseen. Omasta mielestään toki on, mutta äitin mielestä ei. Jade sinkoilee sinne tänne, ei yhtään kuuntele mitä sille puhun, keskittyy ihan kaikkeen muuhun ympärillä olevaan. Kävelee tyyliin silmät kiinni kun törmäilee ihmisiin eikä tajua väistää ja tän tyylistä. Ja sit on se kaikista kivoin, että lähdetään juoksee karkuun. Tulin siihen tulokseen, että kyllä tuo isompi likka tarttee vielä julkisissa paikoissa rattaat tarpeen tullen. Jotta sen saa köytettyä kiinni.
Harjoittelemalla sen oppii juu, lähdetään nyt kuitenkin vielä siitä, että kauppareissuilla myös Jade saa luvan olla rattaissa. Siellä kaupassa ollessa kun on muutakin tekemistä kun juosta metrin mittasen tytön perässä pitkin hylly välejä tukka hulmuten...
Käytiin myös saunassa. Pienempi sai tyytyä kyllä katseluun turvakaukalostaan suihkuhuoneessa, kun Jaden kanssa saunottiin. Suihkuun toki vauvakin pääsi lämmittelemään. Kelpas vallan mainiosti.
Sauna on ihana lapsen väsyttäjä. Vuoromme on 19-20, joten pääsee suoraan iltapalalle ja nukkumaan.
Ilta myös meni kivasti. Oli niin rauhallista, eikä alkanut sitä normaalia joka iltaista iltahärdelliä. Kaksin nuo iltasin aina pomppivat pitkin seiniä. Iltapalat ja -toimet on aina yhtä showta. Kiltistihän nuo kyllä hampaat antaa pestä ja muuta, että ei siinä, mutta kun kaikki pitää tehdä pelleillen ja riehuten!
Mutta sitähän se taitaa ollakkin. Meteliä ja menoa lapsiperheissä, eipä muutakaan voi odottaa.
Saunasta tultuamme vauvakin nukku hetken siinä kaukalossaan, kun nukahti siihen tuon hurjan pitkän matkan aikana (kellarikerroksesta kakkosee). Jadelle iltapala naaman eteen ja itse pidin tytölle seuraa ompelukoneen äärellä.. Ompelukone kun sijaitsee keittiön pöydällä sopivasti, niin vähän voi poljinta painaa samalla kun seurailee iltapalahommia.
Jade ilmoitti heti, että haluaa samanlaiset apinahousut. Samankuosisesta trikoosta Jadella onkin jo pipo, mutta tuosta velourista pitäisi tehdä housutkin tytölle. Harmi vaan, kun kerkesin vauvalle leikata kaksien housujen verran, eikä kangasta enää riitä isompiin housuihin. Joutu siis tilata vähän lisää! Kunhan se saapuu, niin saa isompi siskokin sitten samanlaiset. Tosin ei kesää vasten pitkiä velourhousuja viitsi, olisko pussimalliset caprit....
Ja voin kertoo, että kyllä nautin tästä. Rauhallisuus ja arjen helppous, sanotaanko näin.
Jade on ihan eri tyttö kun on yksin, yksin siis on kun on ilman Jimiä. Kahdestaan nuo on sellanen parivaljakko, että ihmettelen miten mulla ylipäätänsä on vielä tukka päässä. Ne keksii ja koheltaa, riehuu ja mekastaa. Ja juurikin kaksin ollessa, ne keksii niitä mitä älyttömättömämpiä (kamala sana!) tempauksia.
Näin erotettuina ne on kuin herran enkeleitä.
Tästä oikeesti nauttii, siitä lapsen omasta seurasta. Kun lapsi on ihan erilainen ilman sitä sisarustaan. Pystyy jutella ja olla, keskittyä vaan toiseen täysillä, ja huomaa kuinka lapsikin siitä nauttii täysillä. Jos kysyt jotain, niin ei ala heti sellanen älytön hosvaus ja pelleily, niinkuin yleensä. Siis esimerkiksi, jos Jimiltä vaikka kysyy, että miten meni tänään päiväkodissa, niin saattaa vastaukseksi sanoa vaan; "pappa". Ja sit räkäset naurut päälle. Joo heh heh.
Ei siitä keskustelusta tule oikein mitään.
Lopuksi se lähtee siihen, että toinenkin innostuu tästä muka-hauskasta-papasta ja ne yhdessä huutaa kurkut suorana täällä pappaa ja pomppii sohvilla. Hurraa.
Näin kahden kesken ollen, lapset sentään osaa jutella. Ja vastata niihin kysymyksiin ilman sitä pelleilyn tarvetta.
Aloitettiin viikonloppumme ihan ulkosäästä ja prisman jätskialtaasta. Käveltiin jädelle ja kokeiltiin Jaden kanssa käydä kaupassa kävellen. No, oli kyllä vaunut ja lauta mukana, mutta että Jade oli siis täysin vapaana kaupassa. Huh huh, ei se taida olla kyllä valmis vielä sellaseen. Omasta mielestään toki on, mutta äitin mielestä ei. Jade sinkoilee sinne tänne, ei yhtään kuuntele mitä sille puhun, keskittyy ihan kaikkeen muuhun ympärillä olevaan. Kävelee tyyliin silmät kiinni kun törmäilee ihmisiin eikä tajua väistää ja tän tyylistä. Ja sit on se kaikista kivoin, että lähdetään juoksee karkuun. Tulin siihen tulokseen, että kyllä tuo isompi likka tarttee vielä julkisissa paikoissa rattaat tarpeen tullen. Jotta sen saa köytettyä kiinni.
Harjoittelemalla sen oppii juu, lähdetään nyt kuitenkin vielä siitä, että kauppareissuilla myös Jade saa luvan olla rattaissa. Siellä kaupassa ollessa kun on muutakin tekemistä kun juosta metrin mittasen tytön perässä pitkin hylly välejä tukka hulmuten...
Käytiin myös saunassa. Pienempi sai tyytyä kyllä katseluun turvakaukalostaan suihkuhuoneessa, kun Jaden kanssa saunottiin. Suihkuun toki vauvakin pääsi lämmittelemään. Kelpas vallan mainiosti.
Sauna on ihana lapsen väsyttäjä. Vuoromme on 19-20, joten pääsee suoraan iltapalalle ja nukkumaan.
Ilta myös meni kivasti. Oli niin rauhallista, eikä alkanut sitä normaalia joka iltaista iltahärdelliä. Kaksin nuo iltasin aina pomppivat pitkin seiniä. Iltapalat ja -toimet on aina yhtä showta. Kiltistihän nuo kyllä hampaat antaa pestä ja muuta, että ei siinä, mutta kun kaikki pitää tehdä pelleillen ja riehuten!
Mutta sitähän se taitaa ollakkin. Meteliä ja menoa lapsiperheissä, eipä muutakaan voi odottaa.
Saunasta tultuamme vauvakin nukku hetken siinä kaukalossaan, kun nukahti siihen tuon hurjan pitkän matkan aikana (kellarikerroksesta kakkosee). Jadelle iltapala naaman eteen ja itse pidin tytölle seuraa ompelukoneen äärellä.. Ompelukone kun sijaitsee keittiön pöydällä sopivasti, niin vähän voi poljinta painaa samalla kun seurailee iltapalahommia.
Jade ilmoitti heti, että haluaa samanlaiset apinahousut. Samankuosisesta trikoosta Jadella onkin jo pipo, mutta tuosta velourista pitäisi tehdä housutkin tytölle. Harmi vaan, kun kerkesin vauvalle leikata kaksien housujen verran, eikä kangasta enää riitä isompiin housuihin. Joutu siis tilata vähän lisää! Kunhan se saapuu, niin saa isompi siskokin sitten samanlaiset. Tosin ei kesää vasten pitkiä velourhousuja viitsi, olisko pussimalliset caprit....
lauantai 4. toukokuuta 2013
Rakastetut
Ihan uskomatonta, miten paljon jotain voikaan rakastaa.
Tällä kerralla se äidinrakkaus on syttynyt heti ensihetkestä ja syttyikin sitten lujaa.
Esikoisen aikaan kaikki oli niin uutta. Sitä tutustui uuteen ihmiselämään ja opetteli olemaan äiti. Opetteli asettamaan toisen itsensä edelle. Opetteli elämään vauvan kanssa ja antaa tälle itsestään kaikkensa.
Toisen aikaan kaikki vanhat opitut asiat oli jo hallussa, mutta vauva valitettavasti astetta hankalampi. Jadella oli alun alkaen omat ongelmansa, jotka tekivät arjesta haasteellisen. Sitä yritti vain selvitä päivä kerrallaan kahden pienen kanssa. Jimikin oli vielä 'vauva', joka kaipasi paljon huomiota. Siinä oli omat haasteensa jakautua kahteen osaan, antaa kahdelle itsestänsä kaiken ja vielä selvitä Jaden omista ongelmista.
Ei oikein ehtinyt pysähtyä ajattelemaan omia tunteitaan, sitä vain meni ja teki kuin robotti.
Nyt kolmannen aikaan kaikki on taas erilaista. Isommat ovat sen verran isoja, että eivät kokoaikaa ole sylin tarpeessa. Osaavat leikkiä keskenään, ymmärtävät puhetta ja asioita, antaa äidille enemmän vapaita käsiä.
Nyt sitä kerkiää istua vauva sylissä sohvalla, tuijotella pientä tuntikausia ja miettiä tätä hetkeä, tätä tunnetta.
Tälläistä sen olisi pitänyt olla kaikkien kohdalla.
Hyvää yötä ja kauniita unia.
Lapset saatu yöunille ja itse jatkan tätä vauvan ihmettelyä, vauva sylissä tuhisemassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)