Rakastetut

Ihan uskomatonta, miten paljon jotain voikaan rakastaa.
Tällä kerralla se äidinrakkaus on syttynyt heti ensihetkestä ja syttyikin sitten lujaa.

Esikoisen aikaan kaikki oli niin uutta. Sitä tutustui uuteen ihmiselämään ja opetteli olemaan äiti. Opetteli asettamaan toisen itsensä edelle. Opetteli elämään vauvan kanssa ja antaa tälle itsestään kaikkensa.
Toisen aikaan kaikki vanhat opitut asiat oli jo hallussa, mutta vauva valitettavasti astetta hankalampi. Jadella oli alun alkaen omat ongelmansa, jotka tekivät arjesta haasteellisen. Sitä yritti vain selvitä päivä kerrallaan kahden pienen kanssa. Jimikin oli vielä 'vauva', joka kaipasi paljon huomiota. Siinä oli omat haasteensa jakautua kahteen osaan, antaa kahdelle itsestänsä kaiken ja vielä selvitä Jaden omista ongelmista.
Ei oikein ehtinyt pysähtyä ajattelemaan omia tunteitaan, sitä vain meni ja teki kuin robotti.
Nyt kolmannen aikaan kaikki on taas erilaista. Isommat ovat sen verran isoja, että eivät kokoaikaa ole sylin tarpeessa. Osaavat leikkiä keskenään, ymmärtävät puhetta ja asioita, antaa äidille enemmän vapaita käsiä.
Nyt sitä kerkiää istua vauva sylissä sohvalla, tuijotella pientä tuntikausia ja miettiä tätä hetkeä, tätä tunnetta.
Tälläistä sen olisi pitänyt olla kaikkien kohdalla.

Hyvää yötä ja kauniita unia.
Lapset saatu yöunille ja itse jatkan tätä vauvan ihmettelyä, vauva sylissä tuhisemassa.