Blogi alkanut painottua paljolti Jadenan juttuihin, mutta välillä kerrottakoon kuulumisia myös Jadenan takaa.
Jaden kanssa meillä on täydet tutkimukset päällä. Muutama viikko on käyty psykologin juttusilla, epäilynä lievää autismia. Lähinnä adhd, aistiyliherkkyys. Jade käy myös Jorvissa tutkimuksissa koonsa vuoksi. Jade on liian iso ja sitä tutkitaan ettei sen takana olisi mitään syytä. Veritestit (sisältää keliakin, kilpparit mm.) oli puhtaat. Luuröntgenissä Jade on isänsä kanssa paraikaa. Näillä näppäimillä on lääkäriaikakin, joten ehkä kohta tiedetään enempi, löytyykö röntgenistä mitään.
3-vuotis neuvolassahan Jade oli ~102cm ja 17kg. Mitoiltaan ei ehkä kuulosta suurelta 3-vuotiaalta, mutta Jaden kasvutahti ei ole tasaantunut kuten tässä iässä pitäisi jo olla. Jade on vauvasta asti siis kasvanut kovaa tahtia. Jo vauvana käytiin pituuskontrolleissa, mutta ne lopetettiin neuvolan osalta 1v3kk ikään, pituuteen 86cm.
Yöt Jaden kanssa on edelleen yhtä hulinaa. Vuorokaudessa nukkuu n. 9h (josta päiväunia 1-2h). Yöllä herätyksiä on 3-6. Syynä ei mikään. Jade vaan herää kitisemään. Ei suoranaista itkua, vaan sellaista kiukkuista kitinää. Vaihdellen sitten rauhottuu. Joskus riittää pelkkä peittely uudestaan sänkyyn, joskus taas se peittely nostaa kamalan raivon päälle. Silloin siinä sitten mietitään silmät sikkurassa, että mikä nyt tepsis.
Neuvolahan tosiaan on edelleen sitä mieltä, että kuuluu ikään. Hittovie, tätä se on ollu koko Jaden pienen iän, niin ei tosiaan mene enää minkään ikäkauden piikkiin. Ottaen huomioon kuitenkin Jaden päiväkäytöksen ja yökäytöksen, niin voin sanoa, että tämä ei ole normaalia.
Vaikka lapsia ei saisi verrata (jokainen on oma yksilönsä) niin verrattuna Jimiin Jade on täysin epänormaali. Jos näin voi nätisti sanoa.
Jaden päivät on myös yhtä hulinaa. Keskittymisen kanssa on ongelmia, sekin on jo huomattu ajat sitten. Kuitenkin, kun Jade jaksoi neuvolassa värittää prinsessakuvia, niin eihän tällä tytöllä nyt mitään keskittymishäiriötä ole!
Haluisin vaan, että nämä sanojat tulisi katsomaan päivää Jaden kanssa. Kaikki alkaa aamusta, kun noustaan klo 5-5.30 itku silmässä. Kitisten käydään pissalla. Kun pissan jälkeen pitäisi nostaa housut ylös, ja ne jostain syystä onkin rullautuneet rullaksi (eiks kaikilla tytöillä joskus niin käy :D) niin nousee meteli. Ja tässä ei syynä ole se, että Jade ei itse saisi nostettua alushousujaan ylös, vaan Jade raivostuu sen vuoksi, kun tapahtui jotain odottamatonta. Jade kuvittelee nostavansa housut ylös tuosta noin vaan, muta kun ne ei noussetkaan heti vaan tuli mutkia matkaan, niin sitä Jade ei osaa käsitellä. Yllättäviä odottamattomia tapahtumia. Niihin Jade reagoi voimakkaasti.
Kuten myös taannoin tässä käytiin hampurilaispaikassa. Jaden hampurilaisesta liikkui sämpylät paikoiltaan, kun Jade oli sitä syömässä. Se sai Jadessa aikaan voimakkaan reaktion. Jade alkoi itkemään hysteerisesti. Mikko siinä koitti rauhoitella, että ei tässä mitään hätää ole. Senkun laitetaan sämpylä takas paikalleen ja jatketaan syömistä.
Hetken se rauhottelu otti, ennenkun Jade pääsi asian yli ja pystyi jatkaa syömistään. Pieniä asioita, mutta näiden kanssa kun taistelee päivässä sen 12h, vuoden jokaisena päivänä, niin kyllä se alkaa arkeen vaikuttaa.
Ja mitä keskittymiseen tulee, niin vaikke niin supervilkas tapaus tuo ole, niin keskittyminen herpaantuu helposti. Ei me odoteta 3-vuotiaalta, että sen pitäisi jaksaa keskittyä asiaan kun asiaan hartaasti ja pitkään. Ei todellakaan. Kyseessä on vain ihan normaaleita arkisia asioita, kuten esim. syöminen. Jade ei pysty istumaan ruokapöydässä ja syödä meidän kanssa. Jaen ruokailu on sitä, että hän ottaa haarukallisen ruokaa - nousee pöydästä - käy vähän kattomassa välissä mitähän telkarista tulis, tai onko kaikki nuket vielä nukkumassa, tai mitä millonkin - tulee takaisin pöytään, ottaa toisen haarukallisen - ja taas poistutaan pöydästä. Sama jatkuu.
Ollaan tehty selväksi, että pöydässä istutaan ruokailun ajan. Ja kun enää ei ruoka maistu, pöydästä saa nousta. No juu, kyllä tuo välillä sentään pöydässä sitten pysyy sen uhalla, että ruokalautanen nousee muuten pöydästä samaan aikaan. Tosin sitten Jade venkoilee tuolillaan. Pyöritään ja hyöritään, välillä vähän makoillaan tuolin päällä tai tuolin alla, tiputaan tuolilta kun hyöritään niin paljon jne.
3-vuotiaan pitää pystyä pysyä pöydän ääressä syömisen ajan. Ihan ilman niitä temppuiluja tuolilla tai pöydästä pois ravaamisia.
Tässä yksi esimerkki keskittymisen puutteesta. Mutta kun Jade kuitenkin niin nätisti jaksoi piirtää, niin eihän siinä keskittymisessä sitten mitään vikaa todettu olevan.
Siinä lyhyesti (:D) Jadesta. Ja mitä tähän pienempään tyttäreen tulee, hänestä taas käymme kontrolleissa koska on liian pieni. 3kk-5kk neuvolapunnituksien välillä ei oikein kasvua ole tapahtunut, joten toistaiseksi vielä seurantaa mihin suuntaan kehittyy. 4kk-5kk välillä pituutta oli tullut 0cm ja painoa vain 5g, joten alaspäin menossa koko ajan. Nyt Lilian on 65,5cm ja 6,1kg. Pieni viisi kuukautinen.
Lilian on toistaiseksi ollut pelkällä rintamaidolla (eikä kyseessä ole maidon riittämättömyys, sitä kyllä riittää). Olen koittanut antaa pieniä makuannoksia kiinteää ruokaa, mutta ei tuo vielä oikein tajua sitä syömistä ja nielemistä. Ruuat löytyy kaikki rinnuksilta, eikä sieltä mistä pitäisi. Harjotteluahan se vaatii, mutta ei kiinteistä ruuista tosiaan mitään apua ole kasvun suhteen, kun niistä saatu energia tulee olee aikalailla 0kcal, ennenkun kiinteä ruoka tulee olemaan se pääasiallinen ravinto vauvalle. No, seuraillen ja katsellen mitä tapahtuu..
Vauvasta ei kyllä ulkoisesti näe, että kärsisi "energiavajeesta". On niin iloinen ja energinen tapaus. Ei itke turhia, nukkuu yönsä hyvin, leikkii ja nauraa, kovaa vauhtia yrittää opetella liikkumaan. Tavallinen vauva.
Ja Jimi, meidän ihana isoveli.
Jimillä kaikki onneksi hyvin. Alkaa pojassakin kyllä huomata, että huomioo kaipaa enemmän kun mitä tällähetkellä valitettavasti saa. Niinpä ollaankin suunniteltu Jimille omaa päivää. Pääsee iskän kanssa leffaan ja tekemään juttuja, mitä itse haluaa. Yksi kokonainen päivä vain Jimille. Tytöt ei tähän pääse osallistumaan. Täyshuomio Jimiin.
Jimi on alkanut huomiota hakemaan erinäisillä pikkutempuillaan. Härnäilee pienempiään, uhmailee vanhempia. Osa on tietty ikään kuuluvaakin, mutta huomaan käytöksessä myös sen pienen pojan joka kaipaa vaan keskittymistä häneen itseensä.
Viimepäivinä päivät on kuluneet lääkäreissä ramppailuun, kerhokuskaamiset ja muut, niin se pojan yksilöllinen huomio on jäänyt. Tätäkin aletaan työstää enempi.
Jimi on kyllä muutenkin enempi sellanen itsekseen viihtyvä tapaus. Rauhallinen ja viihtyy huoneessaan yksinään lukemassa kirjoja, rakentelemassa pikkulegoja tms. Jimin oma luonne on siis osittain auttanut kuitenkin, että tilanne ei hänen kanssaan ole "käsistä riistäytynyt" vähäisen huomion takia.
Ja mitä itseeni tulee.
Kolme päivää sitten sukuamme kohtasi suru-uutinen. Isoisäni, äitini isä menehtyi. Hautajaiset pidetään kotiseudullani, ja tässä saa aikaa kulumaan myös nyt käytännön järjestelyihin niin siellä päässä kuin täällä päässäkin. Itse kun olemme autottomia, niin ei koko perhe päästä paikan päälle. Lähden vain Lilianin kanssa kimppakyydillä kotipuoleen.
Meillä ei tapana ole pukea vauvaa tummiin vaatteisiin, joten tässä on paikka myös ommella Lilianille uutta vaatetta. Piti se jo heti eilen testata mekkobodyn kaavoitusta. Ihme ja kyllä, homma onnistui heti ekalla yrittämällä!
En vaan tiedä, pitäisikö hihat jättää tuollaisiksi 3/4 osa hihoiksi, vai täysmittaset hihat.. Resori ainakin tulee olemaan pitkä.
Väritykseltään mekkoon tulee mustaa trikoota, resorit ja kanttaukset tulee olemaan valkoiset. Bodyn eteen teen myös nappilistan. Sitäkin pohdiskelin, tekisikö ihan vain kahden napin listan, vai neljän jopa viiden, jolloin nappilista ulottuisi tuohon poikkileikkaukseen asti.
Ja vähän kuitenkin Jadenan asioita lopuksi.. Ihan huikeeta! En uskonut ihan tälläiseen rysäykseen näin alkuvaiheilla, mutta tekemistä riittää! Ja siitä kuuluu suuren suuri kiitos asiakkaille - ilman teitä, ei olisi Jadenaakaan!
Kaiken tämän keskellä aikaa riittää myös onneksi tähän rakkaaseen harrastukseenkin. Jimi ja Jade käyvät 2x/vko kerhossa, vauva nukkuu kivasti päikkäreitä, joten siinä on pari tuntia aikaa ommella. Vauva on myös iltakukkuja, joten aika myöhään pystyy ompelemaan, ilman että se häiritsee kenenkään nukkumisia (koneet on makkarissa..). Mikko viihdyttelee Liliä iltaisin ja itse ompelen. Viikonloppuisin Mikko käy tekemässä myös yhden ulkoilureissun lasten kanssa keskenään, jolloin itselläni on aikaa tehdä Jadenan juttuja.
Kaikki aika on mennyt nyt lapsiin ja Jadenaan, niin on tuo painonpudotusprojekti vähän jäissä.
Sen voin sanoa, että paino ei ole päässyt nousemaan (eikä pääsekkään!), mutta laskuakaan ei ole tapahtunut. Enpä ole kyllä salillakaan käynyt, ja syöminen ollut vähän mitä sattuu, niin en sitä pudotusta odotakkaan.
Kunhan tästä kaikesta pöly laskeutuu, niin alkaa painonpudotusprojekti taas pyörimään.
Tässä näin lyhyesti vähän, mitä tänne kuuluu. Edelleen eteenpäin mennään ja näillä jatketaan! Lilian heräskin sopivasti päikkäreiltä ja aletaan valmistautuu kohta Jimin hakemista kerhosta. Jännäillään ja odotellaan myös Mikon soittoa Jorvista, miten röntgenissä kävi...
Klo 20:10
Ei ihmeempiä. Röntgen näytti hyvältä, verikokeetkin kaikki tosiaan olleet ihan puhtaita, joten mitään syytä kasvulle ei ole.
Pituusennustetta muutettiin kuitenkin, 160cm -> 175cm. Meidän molempien vanhempien suku on aika kääpiömallia, saadaan sitten suvun koripalloilija.
Jos kuitenkin Jadelle alkaa ilmaantumaan murrosiän merkkejä ennen kahdeksan vuoden ikää, tutkitaan asiat uusiksi. Tällä hetkellä kuitenkin kaikki näytti kuten pitääkin ja tytön annetaan kasvaa ihan omaa kiivasta tahtiaan.
