Tyttöjen viikonloppu

Perheen miehet lähti extemporee mökille. Turhan usein siellä ei tule käytyäkkään, ajomatkaa 3h eikä meillä ole autoa. Mikon serkku kuitenkin soitti aamulla ja kysyi, lähtiskö Mikko mukaan viikonlopuksi. Lähtihän se,  ja otti vielä Jiminkin mukaan. Jäätiin ihan tyttöjen kesken viikonlopuksi kotiin.
Ja voin kertoo, että kyllä nautin tästä. Rauhallisuus ja arjen helppous, sanotaanko näin.
Jade on ihan eri tyttö kun on yksin, yksin siis on kun on ilman Jimiä. Kahdestaan nuo on sellanen parivaljakko, että ihmettelen miten mulla ylipäätänsä on vielä tukka päässä. Ne keksii ja koheltaa, riehuu ja mekastaa. Ja juurikin kaksin ollessa, ne keksii niitä mitä älyttömättömämpiä (kamala sana!) tempauksia.
Näin erotettuina ne on kuin herran enkeleitä.

Tästä oikeesti nauttii, siitä lapsen omasta seurasta. Kun lapsi on ihan erilainen ilman sitä sisarustaan. Pystyy jutella ja olla, keskittyä vaan toiseen täysillä, ja huomaa kuinka lapsikin siitä nauttii täysillä. Jos kysyt jotain, niin ei ala heti sellanen älytön hosvaus ja pelleily, niinkuin yleensä. Siis esimerkiksi, jos Jimiltä vaikka kysyy, että miten meni tänään päiväkodissa, niin saattaa vastaukseksi sanoa vaan; "pappa". Ja sit räkäset naurut päälle. Joo heh heh.
Ei siitä keskustelusta tule oikein mitään.
Lopuksi se lähtee siihen, että toinenkin innostuu tästä muka-hauskasta-papasta ja ne yhdessä huutaa kurkut suorana täällä pappaa ja pomppii sohvilla. Hurraa.
Näin kahden kesken ollen, lapset sentään osaa jutella. Ja vastata niihin kysymyksiin ilman sitä pelleilyn tarvetta.

Aloitettiin viikonloppumme ihan ulkosäästä ja prisman jätskialtaasta. Käveltiin jädelle ja kokeiltiin Jaden kanssa käydä kaupassa kävellen. No, oli kyllä vaunut ja lauta mukana, mutta että Jade oli siis täysin vapaana kaupassa. Huh huh, ei se taida olla kyllä valmis vielä sellaseen. Omasta mielestään toki on, mutta äitin mielestä ei. Jade sinkoilee sinne tänne, ei yhtään kuuntele mitä sille puhun, keskittyy ihan kaikkeen muuhun ympärillä olevaan. Kävelee tyyliin silmät kiinni kun törmäilee ihmisiin eikä tajua väistää ja tän tyylistä. Ja sit on se kaikista kivoin, että lähdetään juoksee karkuun. Tulin siihen tulokseen, että kyllä tuo isompi likka tarttee vielä julkisissa paikoissa rattaat tarpeen tullen. Jotta sen saa köytettyä kiinni.
Harjoittelemalla sen oppii juu, lähdetään nyt kuitenkin vielä siitä, että kauppareissuilla myös Jade saa luvan olla rattaissa. Siellä kaupassa ollessa kun on muutakin tekemistä kun juosta metrin mittasen tytön perässä pitkin hylly välejä tukka hulmuten...

Käytiin myös saunassa. Pienempi sai tyytyä kyllä katseluun turvakaukalostaan suihkuhuoneessa, kun Jaden kanssa saunottiin. Suihkuun toki vauvakin pääsi lämmittelemään. Kelpas vallan mainiosti.
Sauna on ihana lapsen väsyttäjä. Vuoromme on 19-20, joten pääsee suoraan iltapalalle ja nukkumaan.
Ilta myös meni kivasti. Oli niin rauhallista, eikä alkanut sitä normaalia joka iltaista iltahärdelliä. Kaksin nuo iltasin aina pomppivat pitkin seiniä. Iltapalat ja -toimet on aina yhtä showta. Kiltistihän nuo kyllä hampaat antaa pestä ja muuta, että ei siinä, mutta kun kaikki pitää tehdä pelleillen ja riehuten!
Mutta sitähän se taitaa ollakkin. Meteliä ja menoa lapsiperheissä, eipä muutakaan voi odottaa.

Saunasta tultuamme vauvakin nukku hetken siinä kaukalossaan, kun nukahti siihen tuon hurjan pitkän matkan aikana (kellarikerroksesta kakkosee). Jadelle iltapala naaman eteen ja itse pidin tytölle seuraa ompelukoneen äärellä.. Ompelukone kun sijaitsee keittiön pöydällä sopivasti, niin vähän voi poljinta painaa samalla kun seurailee iltapalahommia.

Jade ilmoitti heti, että haluaa samanlaiset apinahousut. Samankuosisesta trikoosta Jadella onkin jo pipo, mutta tuosta velourista pitäisi tehdä housutkin tytölle. Harmi vaan, kun kerkesin vauvalle leikata kaksien housujen verran, eikä kangasta enää riitä isompiin housuihin. Joutu siis tilata vähän lisää! Kunhan se saapuu, niin saa isompi siskokin sitten samanlaiset. Tosin ei kesää vasten pitkiä velourhousuja viitsi, olisko pussimalliset caprit....