05.30 Jimi alkoi kitisemään pudonnutta peittoaan ja Jade heräsi siihen. En tiedä kauan olisi muuten nukkunut. Mutta ei haitannut itseäni yhtään, olin levännyt. Vaikka heräsin itse klo 04 ihan muuten vaan. Ihmettelin hetken tilannetta, että mitä on tapahtunut. Yleensä kun Jade herää yöllä, haen hänet meidän huoneeseen matkasänkyyn nukkumaan. Ja herätessäni yöllä, luulin Jaden nukkuvan samassa huoneessa kanssani.
Useinkin kun käy niin, että ei jokaista yöllistä heräämis kertaa muista edes, ja joskus yllättäen Jade onkin vain tupsahtanut huoneeseen nukkumaan. Todellisuudessa olen siis itse hänet aina hakenut, mutta en muista siitä juurikaan mitään..
Mutta asiaan, Jade ei siis tällä kertaa ollutkaan huoneessamme nukkumassa. Se oli suuri hämmennys, eikö tyttö ole herännyt muka kertaakaan yön aikana! Ei ollut ei. Ihanaa!
Unen päästä sain vasta klo 05, ja hetken kerkesinkin vielä silmäni ummistaa ennen lopullista nousemista.
Aiempina öinä Jade on nukkunut myös hyvin, heräämis kertoja ollut 1-2 ja rauhoitteluun on riittänyt pelkkä tutti. Aiemmin kun olemme nukuttaneet hänet takaisin uneen. Silittelemällä, sylittelemällä, halimalla ja hyräilemällä. Nukuttaminen kesti kauan, sillä ainakun Jaden laski takaisin sänkyyn, alkoi välitön huuto.
Mikään itsestään tapahtunut ihme tämä ei kuitenkaan ole. Aloitimme Jadelle määrätyn närästyslääkkeen käytön, Losecin. Kokeilimme aiemmin ko. lääkettä, mutta se aiheutti ihan kamalan ummetuksen, johon Jaden jo syömä lääke Movicol ei edes tehonnut. Jadella kun on muutenkin ollut vatsan kanssa ongelmia pienestä pitäen, ja vatsan toimintaa pidetään yllä Movicolilla.
Nyt viime viikolla aloitimme lääkkeen uudestaan. Eikä se aiheuttanut ummetusta enää! Ja lääkkeen käytön aloittamisen jälkeen yöunet paranivat. Lääkkeellä on ollut siis selkeä vaikutus. Ja kotilääkäridiagnoosiksi voisin määritellä tuon silent refluksin.
Kun kävimme lääkärin luona aiemmin, epäilin jonkinlaista allergiaa. Joka vaikuttaisi niin vatsan toimintaan kuin yöheräilyihinkin. Hän tyrmäsi asian kuitenkin heti. Samoin kuin refluksi epäilynikin. Lääkkeen määräsi kuitenkin siksi, koska sen kokeilusta ei pitäisi mitään haittaakaan olla ja saan oman mielenrauhani vuoksi edes testata vatsahappolääkettä. Onneksi. Sillä se näyttää olevan juuri se mitä tarvitsimmekin.
Meille oltiin kirjoittamassa lähetettä Tammisaareen unikouluunkin. En silti voinut vielä sinne mennä Mikon ollessa poissa, ja Jimiä ei olisi mukaan saanut ottaa. Ja unikoulu olisi kestänyt kuitenkin noin viikon. Niinpä sovimme lääkärin kanssa, että joulukuisella käynnillä katsotaan unikoulu asia uusiksi. Onneksi emme vielä unikouluun menneet. On tullut muutenkin todella huono äiti-fiilis, kun lapsi on kärsinyt yli vuoden ennenkuin apua sai. Hän ei ole pystynyt nukkumaan öitänsä närästyksen vuoksi ja me oltiin vielä aikeissa väkisin opettaa lapsi nukkumaan. Ihan hirveä olo.
Luojan kiitos kaikki näyttää nyt kuitenkin kääntyvän parhain päin. Lapsi nukkuu yönsä eikä taida enää kärsiä oikean lääkityksen vuoksi. Ehkä Jade kuitenkin vielä äitiään rakastaa, vaikka helpotuksen saanti kestikin ihan liian pitkään.
Jeee hienoa Jade ! Ihanaaa :)
VastaaPoista