Melkein.

Heräsin tänä aamuna klo 6, voimakkaaseen supistukseen. Siinä sitä ajatteli, että 20.4. oliskin ihan kiva synttäripäivä :)
Seiskaan asti olin sängyssä, supistuksia ~10min välein. Kun nousin ylös, istuuduin sohvalle ja aloin viikkailemaan kerääntyneitä puhtaita pyykkejä. Tunnin verran siinä viikkailin (juuuu, hups! Niitä nyt päässyt vähän taas kertymään...), ja klo 8.15 tuli viimeinen tämän aamun supistus. EI! Ne lakkasi kuin seinään.
Olin jo ihan varma, että tänään pääsee tositoimiin. Ja lastenhoidon saralta otollisin lähtöaika olisikin viikonloppu. Huonoin mahdollinen sairaalalle lähtöaika olisi arkiyönä. Anoppi tulossa lapsia katsomaan, joka on ehkä no.. Hieman epävarma noiden kanssa. Aamulla kun olisi päiväkotiin lähtökin ja Jadelle ne aamut on aina hankalia. Tytöllä kun on tämä ah niin ihana uhma, että kaikki tehdään nykyisin aamulla taistelun kanssa. Aamupalan syönti, hammaspesu, pissalla käynti, vaatteiden pukeminen... Yhtä suurta sotaa. Aamut kun on meillekkin hankalia Jaden kanssa, niin mielenkiinnolla sitä odottaisi millaista se anopin kanssa oli. Anoppi kun alkaa olemaan jo hieman iäkäskin..
Viikonloppuna saisin veljeni tänne lapsia katsomaan, johon taas luotan itse ehkä hieman enempi.
Joko sitten huomenna tai vasta ensi viikonloppuna. Kiitos. :D

On tässä kerennyt ompelemaankin. Aamulla oli hyvin aikaa ja näin iltasella toinen hyvä aika.

Vauvalle samanmoinen tähtipaita, mikä aiemmassa postauksessa oli sisaruksillakin.

T-paidat Jimille, lyhyt ja pitkähihaiset tunikat Jadelle.
Ai että näitä on sitten kiva tehdä. Aikaa menee ehkä tunti/paita. Ja saa tosiaan mieleisiä vaatteita ja parasta on se, että lapsetkin niistä tykkää!
Aina kun uusi paita valmistuu, se pitää saada heti päälle. Ja se päällä ollaankin sitten koko päivä.

Ensi viikkoon taidan jättää seuraavat ompelukset. Jos ei ihmettä tapahtuisi ja huomenna oliskin jo Jorvissa..

Terveisin,
malttamaton.