Oli tässä päivässä edes jotain, meidän vauvalle tuli taas yksi kuukausi lisää ja mittari näyttää jo nelosta. Vastahan tuo pieni tuotiin sairaalasta kotiin ja nyt se alkaa jo olemaan vauva, ei niinkään vastasyntynyt.
Päätään on alkanut kannattelemaan hiukan enemmän mahallaan ollessaan. Sylissä pitää jo hienosti pään pystyssä, mutta lattialla maatessaan ei jaksa nostella. Kääntymisen jalon taidon oppi vähän aika sitten, ja niinhän se aina selin makuulta mahalleen kääntyy ja kun päätä jaksa kannattaa niin kiukku siinä poski maata vasten maatessa tulee.
Mitä viime yöhön tulee, niin kerkesin jo hiukan pelästyä. Puolenyön aikaan katseltiin Mikon kanssa keittiön ikkunasta rakettien räiskintää. Asumme kerrostalossa, ja vieressämme on toinen kerrostalo liki, välissä kulkien tie. Jo päivällä sanoin Mikolle, että kuitenkin jotkut teinit saa älynväläyksen tulla siihen ampumaan rakettinsa. Niinpä siinä sitten kävikin ja yksi niistä raketeista sinkosi ylimmän kerroksen ikkunasta sisään. Talo on seitsenkerroksinen, eli korkea ja jo sen pitäisi hieman alkaa kellojen kilkattaa päässä että ei ole järkevin paikka rakettien ampumiseen. Mikko meni kyseisen asunnon oven taakse, eikä ketään avannut ovea. Hälytyskeskukseen soitettiin ja sieltä lähetettiin partio katsomaan asuntoa. Jotain siellä oli luultavammin tapahtunut, niin kauan ne siellä sisällä viihtyi. Aamulla olikin Lasipojat vaihtelemassa ikkunoita.
Hiukan pelästytti tuo, ja mietin jo mitä kerkeisin ripeästi pakkaa mukaan jos pitää asunto jättää palovaaran vuoksi. Eipä kyllä ihan niin vakavaksi asia mennyt, onneksi. Ja mikä pisti mietityttämään, sen sisään menneen raketin jälkeen nämä samat kyseiset tyypit jatkoivat samassa paikkaa kaikkien rakettiensa ampumisen. Aika rohkeaa.
Joka tapauksessa, toivotan kaikille erittäin hyvää ja onnellista uutta vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti