Raskausta suunniteltiin ja odoteltiin.
Kiertoa seurailin ja yritettiin, kesäkuussa 2008 alkoi taas ne pahaiset menkat joita ei odotettu.
Yritystä jatkettiin. Minulla oli raskaustestejä kaapissa odottamassa varmuudeksi, ja malttamattomana tein testin aikaisin ja se näyttikin plussaa !? Viikkoja oli menkkojen mukaan vasta 2+4. Soitin neuvolaan asiasta ja siellä vain onniteltiin ja varailtiin aikaa. Laskettu aika oli 16.4.2009.
Alkuraskaus sujui hyvin, pientä etomista lukuunottamatta joka kuitenkin hälveni puoleen päivään mennessä.
Kesän kuumuus paikottain toi huonon olon tunteen takaisin, se kuitenkin hävitettiin mehujäillä.
Koitti niskapoimu-ultran aika. Jännitin tätä ultraa niin kovin. Olin käynyt aiemman raskauden aikana (toukokuussa 2008) kyseisessä ultrassa jossa huomattiin vain eloton sikiö. Kauhulla odotin kun ultralla alettiin pientä vauvaamme tutkimaan.. Lääkäri katseli hiljaa ja pyöritteli silmiään ja anturia (vatsan päällä). Sykkiikö sydän? Onko se elossa? Lääkäri haki paikalle kätilön vielä tarkistamaan ja ultraamaan.. Kätilö pyöritteli ja tutkiskeli vauvaa. Näin ruudulta että ainakin sikiö liikkui. Sitten kätilö avasi suunsa; eloisa sikiö ja hyvin voiva, mutta viikkoja on jo 16. Suuri kivi putosi harteilta, kerkesin jo pelkäämään jotain pahempaa.
Eipä ihmekkään että positiivisen testin sain jo niin "aikaisilla" viikoilla. Edelliset kuukautiset eivät olleet mitenkään normaalia niukemmat tai lyhempi kestoiset, joten en osannut tälläistä edes ajatella.
Laskettu aikakin muuttui 10.3.2009.
 |
| 16+3 |
 | ||
| 18+2 |
Rakenneultraan ei tarvinut kovin kauaa odotella, kun se hetki jo koitti. Terve poikavauva!
Halusimme sukupuolen ottaa selville, sillä en malttanut pysytellä poissa lastenvaate osastoilta. Halusin ostaa pojalle sopivat vaunut ja tarvikkeet.
Loppu raskaus sujui paremmin kuin hyvin. Jaksoin olla paljonkin liikkeellä viimesiin päiviin asti. Laskettuaika kun oli ja meni, alkoi ne piinaavimmat päivät. Joka aamu sai herätä pettyneenä, kun ei edellisenä yönä lähtöä tullutkaan. 41+0 alkoi tapahtumaan. Supistukset alkoi ilta 21, tihenivät yötä kohden 5-10 min väleihin. Jokaisella supistuksella menin sohvalle konttausasentoon. Se helpotti parhaiten. Suihkussa kävin myös vähän väliä lievittämässä oloa. Koitti aamu ja kello löi 10. Supistukset lakkasivat kuin seinään! Eivät yön aikana koventuneet tai tiheentyneet etteikö kotikonstein olisi saanut oloa helpotetuksi, en siis uskaltanut lähteä sairaalaan "turha reissun" pelossa. Koko päivän jännittelin, milloin supistuksia taas tulisi ja vauva alkaisi syntymään. Taas klo 21 näin kävi, ja edellis yö toistui. Aamu 10 supistukset taas lakkasivat.. Kuinka turhauttavaa. Nyt muistellen ja synnytyssupistukset läpi käyneenä, nämä supistukset eivät olleet harjoitussupistuksia kuitenkaan. Tälläsillä supistuksilla lähdin tyttöä synnyttämään, mutta siitä toiste.
Kipeää siis teki, mutta aina ne loppui kuin seinään! Tätä jatkui 4 yötä. Viidentenä päivänä soitin synnytyssairaalaan (he olivat tietoisia siellä tilanteesta, sinne olin soittanut aiempana yönä) ja sanoin heille, että mikäli taas tänä yönä supistukset jatkuvat niin tulen synnyttämään, enää en jaksa. En saanut öisin nukuttua ja päivisin olen huono saamaan muutamaa tuntia kauempaa unta joten väsymys alkoi jo painaa.
Menin illalla siskoni luokse pelaamaan monopolia. Siinä pelin ohella välillä joutu käymään konttausasentoon ja parit ärräpäät päästämään.
Sama oli taas toistumassa tänäkin yönä. Siskoni mies lähti yöllä viemään meidät sairaalaan. Viikkoja kasassa 41+5.
 |
| 27+2 |
 |
| 28+6 |
 |
| 34+0 |
 |
| 38+1 |
 |
| 38+2 |
 |
| 39+6 |
 |
| 41+2 |
Sisään kirjauduttiin klo 01:50. Olin auki 3cm, kanava poissa. Kysyttiin haluaisinko ammeeseen siksi aikaa kun kätilö kävisi laittamassa salin kuntoon. Halusin kyllä, sillä kotonakin ollessa lämmin vesi rentoutti. Ammeessa viihdyinkin 1,5h. Supistuksia tuli noin vartin välein, eikä niin tuskastuttavia kuitenkaan etteikö kotonakin olisi niitä kestänyt, mutta ei vain voimat riittäneet enää.
Klo 4 aikaan siirryttiin synnytyssaliin, sain epiduraalin ja kalvot puhkaistiin. Anestesialääkärillä ei montaa minuuttia tilauksesta mennyt kun piikin minulle iski. Oli ne pienetkin supistuskivut poissa. Taivas oli auki ja sain vihdoinkin unta. Pari tuntia kerkesin unta vetämään kun kätilö tuli tarkastamaan taas tilannetta. Auki 8cm! Epiduraali vaikutti vielä ja hetken aikaa odottelimme jolloin olisin täysin auki. Pieni hetki siinä menikin, kun kätilö sanoi että voit alkaa hiljalleen jo ponnistelemaan. Vauva ei ollut laskeutunut vielä, joten häntä piti ponnistella hiukan alemmaksi. Pari pienempää ponnistusta kerkesin tehdä, kun sanoin että nyt on ihan oikea ponnistamisen tarve. Supistuksia en tuntenut, mutta pieni paineen tunne tuntui kun supistus tuli, joten tiesin milloin pitää ponnistaa.
12 minuuttia aktiivista ponnistamista ja näin syntyi esikoispoikani klo 08:43, miehisin mitoin 52cm ja 3990g.
Verta menetin ennen istukan irtoamista 400ml ja istukan irtoamisen jälkeen 200ml. Pisteitä poika sai 9/10/10. Ihon väristä lähti yksi piste pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti