Kateus.

Se on minun tämän hetkinen fiilikseni, eräs tuttavani synnytti tänään! Viimeaikoina on vauvoja tullut kuin sieniä sateella, ja jokaisesta syntymästä koen kateutta. Taas yksi nainen koki sen ihanuuden, kuin mitä synnyttäminen onkaan! Se tunne mikä tulee kun ensimmäiset supistukset tulee ja sen aistii että tänään lapsi syntyy. Se odottaminen palkitaan, ja kovempia kipuja vaan odottelee! Loppujen lopuks pieni vastasyntynyt vauva nostetaan rinnalle, siinä se on, maailman täydellisin pieni paketti.
Krooninen vauvakuume on taas iskenyt ja kammottava raskaushalu! Vaikka viimesin raskaus oli todella vaikea, ja vannoin sen olevan viimeinen niin olen kuitenkin tullut toisiin ajatuksiin.. Ehkä se kolmas sitten joskus. Joskus. Mikko lähtee elokuussa lappeenrantaan opiskelemaan, joten uuden vauvan aika ei olisi nyt otollinen. Ja haluan käydä työssä välillä. Ei sillä ettenkö viihtyisi kotona, mutta jos ajattelisi että nro 3. olisi matkalla maailmaan, se tietäisi itselleni lisää 3 vuotta kotona oloa, ja se alkaisi kyllä jo riittää! Kotona olen ollut nyt vuoden -08 lopusta ja vaihtelu tekee välillä hyvää. Odottaen että kuopus kasvaa tarhaikäiseksi. Jos sit sen jälkeen se kolmas....
Ajatuksilla on hyvä leikitellä, realisesti kun ajattelee niin mitäköhän mieltä vaan silloin muutaman vuoden päästä sitä oliskaan siitä kolmannesta. Lapset on kasvanut jo ohi vaippa iän, alkanut olemaan omatoimisempia ja tuplasti helpompi hoitoisia kuin vauva ikäinen, niin jaksaako sitä alkaa enää samaan rumbaan? Toisaalta on tunne, että meillä on se kolmas lapsi, mutta se ei vaan ole olemassa vielä. Elää vain ajatuksissa. Ja joskus se 'lapsi' pitää toteuttaa. Pikkutytöstä asti olen haaveillut 3-4 lapsesta, ja tuo ajatus meillä on Mikon kanssa ollut aina ennen Jaden raskautta. Luojalle kiitos se kestää vain sen 9kk, enempää sitä raskautta en olisi jaksanutkaan. Molempien raskauksista ja synnytyksistä ajattelin postata myöhemmin vielä paremmalla ajalla tarkemmin.
Asiana oli vain se, kuinka minut saa kateelliseksi synnyttämällä! Ei kai siitä vauvakuumeesta, raskauskuumeesta, vastasyntynyt vauvakuumeesta pääse koskaan yli eikä ympäri..

No, näillä kuitenkin eteenpäin. Iskä on juhlistamassa duunissansa vuosipäivää ja siellä olisin itsekkin jos lapsenvahti olisi onnistunut lapsillemme. Salaisesti kyllä olen ihan iloinenkin, ettei lapsenvahti onnistunut. Nuorempi kun ei ole ollutkaan vielä hoidossa ollenkaan, niin ei haitannut itseäni ollenkaan! Käytiin lasten kanssa saunassa, jonka jälkeen molemmat simahtikin helposti :) Jade ei vielä saunaan asti päässy, turvakaukalossa odotteli suihkutiloissa kun saunottiin pikaisesti Jimin kanssa. Aiemmin en olekkaan yksinäni molempien kanssa saunomassa käynyt, en keksinyt muutakaa vaihtoehtoa kun ottaa turvakaukalo mukaan. Hyvin tyttö siinä viihtyi ja katseli kun Jimi leikki ja touhusi suihkussa. Heti uudestaan en kyllä molempia mukaan ottaisi, kerkes jo hiki tulee uudestaan kun piti ripeesti kuivatella ja pukea molemmat ja kantaa vielä tavarat ja kaukalo ylös. Selvittiin kuitenkin!