20+1

Ihan käsittämätöntä, että tälläisiä raskausviikkoja pääsen taas elämään.
Viime aikoina ne positiiviset raskaustesti ei ole edes hätkähdyttäneet millään lailla. Sitä on vaan ajatellut, että jaahas, taas ollaan raskaana (kuinkahan pitkään vaan?). Koko raskauden on työntänyt vaan taka-alalle muissa asioissa, ja odotellut lähinnä sitä alkavaa verenvuotoa. Jokatapauksessa, joka kerta se oli pettymys.

Myös tästä raskaudesta luulimme sen kesken menneen. Raskausviikkoja oli 11+, kun runsas verinen vuoto alkoi yöllä. Ja se oli todella runsasta, sillä heräsin siihen, kun sänky oli märkä. Siinä lakananvaihto hommia keskiyöllä ja heräsihän Mikkokin siihen. Hetken aikaa sitä yöllä taas itkeskeltiin keskenmenon vuoksi, kunnes nukahdettiin.
Seuraavana päivänä vuotoa jatkui. En kuitenkaan lähtenyt päivystykseen, sillä seuraavana päivänä oli kuitenkin lääkärineuvola. Kuitenkin kun olin varma keskenmenosta, eikä ne päivystyksessä sitä olisi pystyneet estämään, niin en turhan takia sinne jaksanut lähetä jonottamaan. Naistentautien päivystyksessä kun usein saa jonotellakkin pitkään, päivystyksen lääkärit ja kätilöt kun hoitavat vieressä olevaa synnytysosastoa samalla. Enempi synnärillä ruuhkaa on kun naistentautien päivystyksessä. Lääkärit sitten tulevat kun kerkiävät.

Lääkärineuvolaan kun menin, sanoin, että en usko mitään raskautta enää edes olevan. Verta vuosi edelleen. Lääkärillä olikin huoneessaan vanha ultralaite, siis tosissaankin aataminaikainen laite, jolla yritettiin katsoa kohtuun. Viikkoja oli kuitenkin noinkin vähän ja ultra-anturi oli vain vatsanpäältä otettava, joten oli siinä ja siinä näkyisikö sillä edes mitään. Kokeiltiin kuitenkin.
Tsadam, pumppaava sydän ja heiluva sikiö pamahti ruutuun. Kovin oli rakeinen kuva, mutta erotti siitä sen pienen pienen sykkeen liikkeen. Verenvuodon syytä lääkäri ei keksinyt, ja minut passitettiinkin laajamittaiseen labraan. Otettiin kaikkea, pissa- ja verinäytteitä, viljelyjä, kaikki mahdolliset.
Ja löytyikin jokin tulehdus (vissiin kohdunkaulan, tai jokin sinnepäin) joka aiheutti verenvuodon. Mitään muita oireita tuo ei ollutkaan tehnyt, joten en ite ensimmäiseksi olisi osannut epäillä mitään tulehdusta.
Ja ei muutakun antibiootit naamaan, loppui verenvuotokin ja sikiö jatkoi hyvin elämäänsä.

Ja alun pelosta ja säikähdyksestä ollaan selvitty jo tänne asti, yli puolen välin. Nyt on toiveet ja odotukset korkealla, kyllä se vauva sieltä vaan taitaa tulla! On usko jopa niinkin korkealla, että ostettiin jo yhdistelmävaunut. Odotellaan niiden vielä kotiin saapuvaksi, sen jälkeen esittelen ne teillekkin :)

Sikiön paino: 325 g 
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 16 cm 
Koko pituus: 25 cm