Pipot on facebook kirppikseltä bongatun käsityöihmisen tekemät. Jaden pipon värit osui nappiin haalarin kanssa, Jimin pipossa on mielestäni vähän väärät sävyt.. Mutta menköön nyt. Sininen kun kuitenkin on.
Toi posti tänään myös lapsille ensi kevään uudet rubber rainit. Jimille menee varmasti vielä vanhakin, 104cm vihreä tähti rubber. Jaden puku on 92cm ja vilkkuu jo ranteet, joten oli pakko tilata uudet. Tosin käyttöön ei taida keretä uudet asut, sillä lunta luvassa ja toivottavasti nää kurakelit loppuisi. Jaden nykyinen rubber on vaaleanpunainen polkadot.
Uudet puvut on Jimille kokoa 110cm (odottanee siis jonkin aikaa vielä kaapissa) ja Jadella 104cm.
Ja muuta sen verran, että voikin ihmisen tehdä kipeää! Maanantaina oli varattu hammaslääkäri, hampaanpoisto edessä. Nopea toimenpide ja puudutteilla selvitään.
No niin selvittiinkin. Lääkäri sanoi, että voin mennä odotustilaan odottamaan tarvittavia todistuksia käynnistäni, joita työpaikalleni piti viedä. Odotin ja odotin, kunnes lääkäri pyysi minut takaisin huoneeseensa.
Selitti jotain lääkärikielellä ja pyysi minua käymään istumaan toimenpidetuoliin. Istuin ensin ihan istualteen, sillä kuvittelin hänellä olevan vain jotain asiaa. Ei, kun käy ihan makaamaan. Hoitaja laittoi lasit naamalle ja lääkäri pyysi minun avaavan suun. Siinä sitten hammaslääkäri nappasi saksia ja neulaa käteen ja alkoi sörkkiä poskeeni. Koko homma kesti vain noin vartin ja sen jälkeen kuulin, että minulle oltiin tehty poskionteloperforaatio. Poistettu hampaani teki reiän poskionteloon ja reikä ommeltiin umpeen poskenlimakalvolla. Limakalvo vedettiin siis pois otetun hampaan jäljelle jättämän montun yli. Ja nyt kipua kyllä riittää. Suuta ei saa auki, ei pysty hymyillä tai puhumaan saati syömään. Pienikin suun liike joka venyttää poskea, tekee kipeää. Kielletyksi tuli myös aivastaminen, niistäminen, pää alaspäin oleminen (kumartumiset jne, jossa poskionteloon kohdistuu painetta) ja raskaiden asioien nostelu.
Kolme päivää tuli sairaslomaa ja todella toivon, että kipu lakkaa torstaihin mennessä jotta voin töihin mennä. En usko kyllä, että syömisestä tulee silloin vielä mitään. Saa nähdä kuin puhumisen käy. Voi tulla astetta rankempi työpäivä. Senpä näkee sitten kuinka käy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti