Nimittäin, itse olen ollut kuolemaakin pahemmassa taudissa. En yhtään ihmettele että pari viikkoa sitten meillä molemmat lapset nukkui miten sattui, heräiltiin 30min-60min välein ja itkettiin. Jos heillä oli tämä sama olotila, kun mitä minulla on ollut tämän viikon, en ihmettele niitä rikkonaisia öitä.
Eikä ollu kyllä fiksuin veto lähteä viettämään niitä polttareita. Rauhallisesti niitä vietettiin ja jo klo 23 olin kotona. Maistui muutama alkoholi juomakin, mutta ei liiaksi, jotta seuraavana päivänä ei olisi tarvinut tehdä kuolemaa - vaikka niin siinä kävikin. Tosin tämän taudin vuoksi. Tänään on kyllä parempi päivä aikoihin, ehkä se parantuminen onkin jo lähettyvillä. Saisi luvan olla, sillä maanantaina Mikko palaa taas töihin ja loma on ohitse.
Tipahti eilen postiluukusta se vauvalehtikin. Hiukan jäi "vaisuksi" teksti siihen nähden, miten paljon ja mitä kaikkea meiltä kyseltiin. Mutta hyvin oli mielestäni kirjoitettu, oikeanmukainen teksti. Paljon olen saanut palautetta tekstistä (kiitos siitä!) ja monta ihmetystä että Mikko ei olekaan Jimin biologinen isä, tosiaan, eipä sitä itsekkään aina muista. Mikko on kuitenkin Jimille ollut aina ainoa isä, ja tulee olemaankin. Tarvitaan siihen isyyteen paljon muutakin kuin pelkästään se biologisuus, ja juuri sen muun Mikko täyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti