Nyt sitä on.
Lapset aloittaneet päiväkodissa kokoaikaisesti, sillä minä palasin työn pariin. Lasten hoitoaika on 9-17, mies kun menee sen verta myöhään töihin, että saadaan lapsetkin onneksi vietyä vähän myöhemmin kun jo heti kello 7.
Minä käyn ne poimimassa 16.00-17.00 välillä, riippuen millaisessa vuorossa olenkaan ja kauanko työmatkassa aikaa menee.
Töitä teen siis tutussa vanhassa, lastenhoitajan hommissa päiväkodeissa.
Jaden 2-vuotis synttärit tosiaan oli ja meni. Kuvia niistä löytyy, mutta ei yhtäkään julkaisu kelposta! On muuten viimeinen kerta kun mies kuvaa yhdetkään synttärit. Kynttilöiden puhallus kuvissakin oli pääosassa mun käsivarteni ja jossain siellä taustalla Jade puhku ja puhalsi kakkua päin. Kyllä otti kaaliin...
Nää torstaina on hiukan ikäviä päiviä. Päivä menee töissä, lapsista erossa. Illalla on jumppa, josta sitten kotiudun kun lapset on jo nukkumassa. Ei torstaina kerkeä paljoa lapsia näkemään :(
On muutenkin jännä, kuinka sitä nyt ikävöi paljon lapsia, kun on päivät erossa. Aiemmin pystyin helposti ottaa sitä omaa aikaa itselleni. Nautin siitä. Nykyään en osaa nauttia siitä ajasta yhtään.
Tottakai vaikuttaa tämä, että aiemmin kun lapsia näki hereillä sen 10h/pv ja nykyään 2h-3h/pv. Onneksi pian on taas viikonloppu.
Ei sitä nykyään enää jaksa edes valvoa iltaisin. Tänään poikkeuksellisen myöhään, kun tosiaan jumppakin loppuu vasta klo 21. Normaali iltoina olen mennyt jo 20-21 välillä nukkumaan. Samaan aikaan kun lapsetkin siis.
Nyt voi sanoa jo, että on sitä koti-äitiyttä ikävä. Oli se (tuskastuttavan) ihanaa viettää vuorokauden tunnit lasten kanssa kotona. Erilailla sitä koti-äitiyttä arvostaa nyt. Ehkä sekin aika meille vielä joskus koittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti