Mutta otsikko kertoikin jo kaiken oleellisen. Meillä täällä Jadenassa se on nimittäin miehen käsi, joka tekee kaikki imut, mitä vaippoihin tulee. Tuplikset, AIOn ja Univaipan imut, tiimaimut...
Omaa työtaakkaani se helpotti heti puolella. Aikaa pelkästään imuihinkin saa uppoamaan meinaa melkolailla. Siihen vielä vaippojen leikkaamiset ja ompelut, niin ei luppoaikaa viikolle jäänyt mitään.
Kaikki leikkaamiset meillä tapahtuu ilta-aikaan, kun lapset ovat sängyissään. On niin paljon levitettävää tavaraa joka ei pienille sormille sovi.
Keittiön pöytä toimii leikkauspöytänä ja iltaisin keittiö muuttuu työhuoneeksi. Ehkä jonain päivänä saadaan se ihan oikea työhuone, jostain poissa kotoa. Siihen nyt on kuitenkin vielä aikaa ja sen aikaa saamme tyytyä tähän järjestelyyn.
Ehkä hieman yllättävääkin, että se on tosiaan täällä päässä mies, joka hoitaa imut. Vaippaimut.
Aikojen alussa kun edes otin esille asian kestovaippojen käyttämisestä, oli miehen kommentti, että hän ei sitten asian eteen tee mitään. Ei pese, ei vaihda, ei täytä. Ok, asia selvä.
Ajan saatossa asia kuitenkin lipsui siihen, että olihan miehenkin vaippa välillä vaihdettava. Ok, hän vaihtoi vaipan jos vaan ne oli valmiiksi pestyinä ja täytettyinä.
Asia meni myöhemmin siihen, että välillä ei ollut vaan vaippoja valmiiksi täytettyinä. Olimme molemmat päivätyössä, lapset päiväkodissa. Tein pidempää päivää kuin mies, joten hänelle valitettavasti jäi välillä vastuulleen se vaippojen pesu ja täyttö. Sen verran tuo osasi, että tiesi minkä näköiset imut kuuluu yhteen ja miten ne sujautetaan vaippaan. Materiaaleista tai merkeistä ei hajuakaan. Myös peseminen onnistui hyvin opastettuna.
Jossain vaiheessa se mieskin kuitenkin luovutti ja sanoi, että on hyvä kun käytämme kestovaippoja. Vaikka siinä oli se oma hommansa pesemisen ja täytön kanssa, niin kyllä se oli silti vaivatonta vaipattamista.
Ja mitä nykyaikaan tulee - tuo tietää kaiken vaipoista. Tietää vaippamateriaalit, imu materiaalit, mikä menee minnekkin ja missä järjestyksessä. Tunnistaa merkit, jos pyydän tuomaan jonkun tietyn vaipan. Ostaa vaipoille soveltuvaa pesuainetta ja tekee vaippaimuja. Kyllä ne miehetkin oppii jos vain haluaa ;)
Tässä alimmassa kuvassa näettekin meidän vanhaa, rumaa keittiötä. Kun muutimme asuntoon, meille esittelyssä sanottiin, että keittiöremontti olisi tulossa heti seuraavana keväänä. No pari kevättä tässä kerkesi mennä ennenkuin remontti todellisuudessa tuli. Onneksi kuitenkin tuli! Se oli joka aamuinen tuska keittää kahvia tuolla. Tilaa ei ollut juuri yhtään. Kaapit olivat kapeita ja jääkaapin vieressä joku järjetön aukea tila.
Myöskään liesituuletinta tai maustekaappia ei ollut. Ruokaa joutuikin tekemään kesät talvet ikkuna auki, tai muuten alkoi palovarottimet piippailemaan. Tuo kaikki on nyt kuitenkin historiaa ja uudessa keittiössä sitä kokkaileekin suurella ilolla!
Tekstiilit vielä odottaa kaupassa ja mietin vähän ikkunakarmien väritystä.. Talon ilmeeseen kuuluu tuo punertava, mutta josko sitä vähän edes saisi vaalennettua...
