tiistai 29. marraskuuta 2011

Tunnustus.

Kiitos Esmelle tästä tunnustuksesta.

 
 
Ohjeet ovat seuraavanlaiset:
-Kiitä tunnustuksen antajaa
-Tee aiheesta postaus
-Vastaa kymmeneen annettuun kysymykseen
-Anna tunnustus 10 blogille, jotka mielestäsi ansaitsevat sen.

Tässä nämä kysymykset/ vastaukset:
1. Lempiväri: Musta, valkoinen, baby pink, baby blue
2. Lempieläin: Koira
3. Lempinumero: 4
4. Paras alkoholiton juoma: Novellen Sinkki+E vesi
5. Facebook tai Twitter: Facebook
6. Intohimosi: Sytyn uusiin asioihin nopeasti, mutta kyllästynkin niihin jonkin ajan kuluessa...
7. Lahjojen antaminen vai saaminen: Antaminen
8. Mieleisin kuvio tai muoto: Tähti
9. Paras päivä viikossa: Perjantai, siitä alkaa viikonloppu.
10. Lempikukka: Kalla on kaunis, valkoinen orkidea.

Ihan kymmenelle en tätä annetuksi saa. Jaan tämän kuitenkin eteenpäin parille seuraamalleni blogille:
Nanna - T&T
Mjetta - Häähumua
Petra - Rinttanstiina

torstai 24. marraskuuta 2011

Marraskuun viimeisiä.

Niitä viedään. Eikä lunta näy vieläkään.
Ei sen puoleen, ei haittaa, mutta jouluna saisi olla valkea maa. Sen jälkeen mun puolesta lumet voikin taas pois sulaa. Vettä sataa ja tuulee niin ettei pystyssä meinaa pysyä!

Viime viikonloppuna pyörähdin laivallakin, yöristeilyllä äitini kanssa. Se ei ollut mikään elämäni paras päivä. Heti laivan lähtiessä liikkumaan, alkoi oksettaa. Kävin yökkimässä ravintolan vessassa, enkä pystynyt jonottamaan seisovaan pöytään. Äiti joutui tuomaan mulle ruuat pöytään kuin pikkulapselle. En kyllä edes pystynyt siltä ololta mitään syömäänkään, vaan lähdin hyttiin lepäämään.
Äiti jäi syömään ja kävi kaupoilla sen aikaa, kun itse nukuin huonoa oloa pois.
Alle kolme tuntia se laivamatka kesti Viroon. Samantien kun satamassa oltiin, minun huono olokin poistui. Olen aina ollut matkapahoinvoiva. En vaan muistanut enää millaista se oikeasti onkaan. Viimeksi käynyt laivalla vuonna 2006. Ja silloinkin teininä päiväristeilyllä, jolloin oli jo hyvissä humaloissa ennen laivan lähtöä, niin ei siinä paljoo huomannut milloin liikuttiin ja milloin ei.
Se sitten siitä risteilystä, ei minua ole tehty matkustelemaan.

Löytyy jotain hyvääkin kuitenkin. Enää ensi viikko ja sitten saan armaan avomieheni takaisin kotiin! Hurjan nopeasti tämä neljä kuukautta kuitenkin hurahti. Ensi vuonna sama uusiksi, onneksi siihen on vielä vuosi aikaa.

Ja mitä Jadeen tulee, hän osaa nukkua. Vihdoin ja viimein. Viime yönä heräsi kerran, klo 23 kun itse olin vielä hereillä. Hain tytön viereeni nukkumaan ja siinä nukuttiin aamu kuuteen asti heräämättä. Kuinka hassua onkaan, niin tuntuu, että olen entistä väsyneempi kokonaisten yöunien jälkeen. Tottunut nukkumaan tässä reilu vuoden ajan tunnin tai kahden pätkissä ja nyt kun saakin yhtäsoittoa nukkua kuusi tuntia niin se on ihan liikaa! Elimistö ole tottunut tuollaiseen unipätkään. Ihanaa kuitenkin kun tuollainen mahdollisuus nykyään on. Jadekin on muuttunut paljon mukavemmaksi (ei niin kiukkuiseksi) päivisin, eikä ole sellainen kräntty. Aiemmin tyttö nyhjytti sylissä koko ajan ja välillä piti päivän sellaista ihme vinkunaa ja vikinää. Mutta ihmekkös tuo, eipä hänkään vuoteen ollut nukkunut ja kärsinyt sen ajan. Kuka sillon mukava pystyisi ollakkaan.

Tänä aamuna tyttö oli innokas ulos lähtijä. Ihan itse omatoimisesti laittanut isoveljen kengän jalkaan, pipon päähän ja toisen rukkasen. Valmis ulkoileen!

maanantai 14. marraskuuta 2011

Maata mullistavaa..

Aiemmin kirjoitinkin, että jotain maata mullistavaa on luvassa. No oli.
Vajaa kaksi kuukautta sitten odottelin kuukautisia alkaviksi, jotka olivat viikon verran myöhässä. Raskauteen en uskonut, sillä oloni oli normaali ja ehkäisystä huolehdittu. Voin hyvin, pystyin juomaan kahvia, hajut ei etonut enkä oksennellut. Nämä on aina olleet selvät raskausoireet.
Mikko sanoi, että tee testi kuitenkin. Ja tein. Se oli positiivinen. Ei voi olla totta. Häät heinäkuussa, kuukautisten mukaan laskettu aika kesäkuussa, liian pieni asunto viidelle, minun piti palata työelämään 1,5v päästä, olen juuri myynyt kaikki vauvatavarat pois..

Mietittiin eri vaihtoehtoja. A) pitää lapsi, B) abortti, C) adoptio. Okei, vaihtoehto c ei tule kysymykseenkään. En voisi ikinä kestää raskautta, jonka palkinnosta en saisi itse nauttia. Vaihtoehto b.. Olen aina ollut abortin vastustaja. Kun tilanne tuli itselleni eteen, aloin saamaan eri näkökulmia aborttiin. Joskus se on vain oikea ratkaisu, kun lasta ei olla haluttu eikä toivottu. Edelleen vastustan aborttia ehkäisymielessä.
Emme kuitenkaan siihen vaihtoehtoon päätyneet. Jäljelle jäi vaihtoehto a.


Mikko oli innoissaan. Minä olin shokissa. Se tiesi minulle lisää kotona olo vuosia. Ei sillä, että kotona olemisessa lasten kanssa oli jotain vikaa, mutta kun oli kerennyt jo suunnitella toisenlaista tulevaisuutta. Mikko menisi ensi vuonnakin Lappeenrantaan suorittamaan kursseja neljäksi kuukaudeksi. Vauva olisi silloin vain parin kuukauden ikäinen. Ja kyllä tulevat häätkin harmitti, olin suunnitellut juhlivani häitä juhlaväen kanssa niin myöhään kuin vaan jaksaa. Nyt se tietää sitä, että lähden lasten kanssa lastenaikaan kotiin. En pystyisi niin pientä vauvaa yöhoitoon antamaan, enkä tahtoisikaan imetyksen vuoksi. Alkushokista kuitenkin päästiin yli aika nopeastikkin ja ajatus alkoi tuntumaan oikealta. Näin sen pitääkin mennä, kun näin se on mennyt.



Kävin neuvolassa ja ensimmäinen ultra-aikakin varattiin. Raskaus alkoi tuntumaan konkreettiselta, vaikka mitään oireita ei ollutkaan. Pieni närästys on tullut kyllä kuviohin, josta olen kärsinyt vain raskaana ollessani. Muuten olo oli hyvä ja hyvinvoiva, onneksi. Jaden raskaudesta on niin huonoja muistoja..

Rv 8 alkoi verinen vuoto. Ihan vähäsen vain. Kipuja ei ollut, mutta päivystykseen soitin kuitenkin ja ultraan pääsin. Siellä sykki 8+3 viikkoinen sikiön syke. Kaikki siis hyvin.
Verenvuoto jatkui ja viikon päästä menin uudestaan ultraan. Sikiöö ei enää ollutkaan. Kipujakaan ei ollut. Vain verinen vuoto. Niinpä tämäkin raskaus meni kesken, viikoilla 9+3.
Kaksi aiempaa keskenmenoa minulla on ollut suht' samoilla viikoilla, vuonna 2008 ja 2009.
Mikko oli Lappeenrannassa, minulla oli syntymäpäivät seuraavana päivänä, eikä vauvaa tulekkaan. Pettymys oli suuri, sillä viikkoa aiemmassa ultrassa syke kuitenkin näkyi ja se antoi toivoa. Mutta nyt kävi näin.




Tulevaisuuden suunnitelmat meni kuitenkin vielä kerran uusiksi. Suoritetaan tämä meneillään oleva Lappeenranta-leskikausi kunnialla ohi. Tanssitaan häätkin ilman raskautta tai vastasyntynyttä. Häiden jälkeen jätetään ehkäisy tarkoituksella pois ja katsotaan mitä tulevaisuudella on meitä varten. Joko siis odotellaan kolmatta lasta saapuvaksi silloin, tai palaan työelämään. Sen näemme vasta vuoden päästä. Kyllä jo jännittää!

perjantai 11. marraskuuta 2011

Kurkistus pukinkonttiin!

Hyvissä ajoin ennen joulua olen kaupoilla ollessani myös kiinnittänyt huomiota siihen, jos jokin oiva joululahja idea osuu vastaan. Näin on käynyt jo muutaman kerran ja pari pientä pakettia on jo kaapissa odottamassa jouluaattoa :)

Jade tykkää kokkailuleikeistä. Keittelee soppaa nukkevauvan lusikalla ja kattilaksi käy mikä vain astia. Sitten keitoksia tarjoillaan muille hyvin mielin. Niinpä Jadelle on tulossa muutama astiasetti joululahjaksi.





Jimillä on olemassa sellainen pieni piirustustaulu, ihan onnettoman kokoinen, mutta silti niin rakas! Jimi tykkää muutenkin piirtämisestä paljon ja osuipa kerran täydellinen lahja Jimille vastaan. Toy Story aiheinen 3D-piirustustaulu. Taustaan tulee erivärisiä valoja ja mukana on joitain malleja joista piirtää. Tämän avaamista mäkin odotan innolla!




Jadelle löytyi Ikean reissulta myös sopiva joululahja. Perässä vedettävä vaunu, jossa puisia rakennuspalikoita. Tämä tulee olemaan luultavasti hitti molempien keskuudessa, niin ahkerasti rakentelee dubloista "toomeja" (torneja) Jimin sanoin.




Viime jouluna Jimi sai keltaisen zhuzhu pets hamsterin. Siitä tykkäävät edelleen kovasti. Niinpä joulupukki ajatteli tuoda molemmille omat lisää, valkoinen ja ruskea.




Ja vielä Jimille varmasti se kaikkein mieleisin lahja, junarata. Jokaikinen kerta kun Jimiä hoidosta haen, on poika leikkimässä junaradalla. Sen parissa Jimi jaksaa touhuta ja keskittyä. Varmaan ainoa leikki jonka ääressä Jimi oikeasti keskittyy ja jaksaa viettää aikaa. Netistä selailin erivaihtoehtoja junaradoista, ja sopivan kuuloinen tarjous tulikin vastaa. 100-osainen junarata.




Isillekkin on jotain lahjoja, mutta ne jätettäköön julkaisematta vielä. Hän kun saattaa eksyä blogin pariin ja menisi yllätys pilalle :)

torstai 10. marraskuuta 2011

21.00 - 05.30

Jaden ensimmäinen koko läpi yön nukuttu yö. Ei herännyt kertaakaan! Voitteko kuvitella.
05.30 Jimi alkoi kitisemään pudonnutta peittoaan ja Jade heräsi siihen. En tiedä kauan olisi muuten nukkunut. Mutta ei haitannut itseäni yhtään, olin levännyt. Vaikka heräsin itse klo 04 ihan muuten vaan. Ihmettelin hetken tilannetta, että mitä on tapahtunut. Yleensä kun Jade herää yöllä, haen hänet meidän huoneeseen matkasänkyyn nukkumaan. Ja herätessäni yöllä, luulin Jaden nukkuvan samassa huoneessa kanssani.
Useinkin kun käy niin, että ei jokaista yöllistä heräämis kertaa muista edes, ja joskus yllättäen Jade onkin vain tupsahtanut huoneeseen nukkumaan. Todellisuudessa olen siis itse hänet aina hakenut, mutta en muista siitä juurikaan mitään..

Mutta asiaan, Jade ei siis tällä kertaa ollutkaan huoneessamme nukkumassa. Se oli suuri hämmennys, eikö tyttö ole herännyt muka kertaakaan yön aikana! Ei ollut ei. Ihanaa!
Unen päästä sain vasta klo 05, ja hetken kerkesinkin vielä silmäni ummistaa ennen lopullista nousemista.

Aiempina öinä Jade on nukkunut myös hyvin, heräämis kertoja ollut 1-2 ja rauhoitteluun on riittänyt pelkkä tutti. Aiemmin kun olemme nukuttaneet hänet takaisin uneen. Silittelemällä, sylittelemällä, halimalla ja hyräilemällä. Nukuttaminen kesti kauan, sillä ainakun Jaden laski takaisin sänkyyn, alkoi välitön huuto.

Mikään itsestään tapahtunut ihme tämä ei kuitenkaan ole. Aloitimme Jadelle määrätyn närästyslääkkeen käytön, Losecin. Kokeilimme aiemmin ko. lääkettä, mutta se aiheutti ihan kamalan ummetuksen, johon Jaden jo syömä lääke Movicol ei edes tehonnut. Jadella kun on muutenkin ollut vatsan kanssa ongelmia pienestä pitäen, ja vatsan toimintaa pidetään yllä Movicolilla.
Nyt viime viikolla aloitimme lääkkeen uudestaan. Eikä se aiheuttanut ummetusta enää! Ja lääkkeen käytön aloittamisen jälkeen yöunet paranivat. Lääkkeellä on ollut siis selkeä vaikutus. Ja kotilääkäridiagnoosiksi voisin määritellä tuon silent refluksin.
Kun kävimme lääkärin luona aiemmin, epäilin jonkinlaista allergiaa. Joka vaikuttaisi niin vatsan toimintaan kuin yöheräilyihinkin. Hän tyrmäsi asian kuitenkin heti. Samoin kuin refluksi epäilynikin. Lääkkeen määräsi kuitenkin siksi, koska sen kokeilusta ei pitäisi mitään haittaakaan olla ja saan oman mielenrauhani vuoksi edes testata vatsahappolääkettä. Onneksi. Sillä se näyttää olevan juuri se mitä tarvitsimmekin.

Meille oltiin kirjoittamassa lähetettä Tammisaareen unikouluunkin. En silti voinut vielä sinne mennä Mikon ollessa poissa, ja Jimiä ei olisi mukaan saanut ottaa. Ja unikoulu olisi kestänyt kuitenkin noin viikon. Niinpä sovimme lääkärin kanssa, että joulukuisella käynnillä katsotaan unikoulu asia uusiksi. Onneksi emme vielä unikouluun menneet. On tullut muutenkin todella huono äiti-fiilis, kun lapsi on kärsinyt yli vuoden ennenkuin apua sai. Hän ei ole pystynyt nukkumaan öitänsä närästyksen vuoksi ja me oltiin vielä aikeissa väkisin opettaa lapsi nukkumaan. Ihan hirveä olo.

Luojan kiitos kaikki näyttää nyt kuitenkin kääntyvän parhain päin. Lapsi nukkuu yönsä eikä taida enää kärsiä oikean lääkityksen vuoksi. Ehkä Jade kuitenkin vielä äitiään rakastaa, vaikka helpotuksen saanti kestikin ihan liian pitkään.








tiistai 8. marraskuuta 2011

Häitä.

8 kuukautta enää. Alkuperäisen suunnitelman mukaan häihin olis enää 5 kuukautta! Hui.
Häiden osalta meillä alkaa olee hommat aikalailla kunnossa. Kutsukortit pitää väkertää uusiksi, juurikin tuon vaihtuneen päivämäärän vuoksi. Sitä en ole vielä jaksanut alkaa edes miettimään, kun olin juuri saanut tehtyä niitä vajaa 50 kpl. Ei innosta ihan heti vielä aloittaa uutta kierrosta.
Eilen kaivelin vähän kaappiani ja koristukset taitaa olla jo kasassa. Paikka on siitä vaikea koristella, kun seiniin ei saa laittaa mitään. Koristukset jää näin ollen vain kattaukseen suurimmaksi osaksi. Eteisaulaan ja ulko-oville teemavärien mukainen koristus. Ja onneksi siellä saa polttaa tuikkuja.
Kyllä muuten harmittaa vietävästi, kun juhlapaikkaa käytiin katsomassa ja arvatkaa vaan oliko kamera mukana? No ei ollu ei.

Tässä huonoja kuvia koristuksista. Teemaväri ei taida jäädä arvoitukseksi.





Kaasojen mekot.









Valkoisia timantteja on n. 6000kpl. Vihreitä vähän vähemmän. Ruusun terälehtiä löytyy n. 2000. Riisipalloja 10kpl, näitä roikkumaan katosta mahdollisuuksien mukaan, tai minne ikinä keksiikään. Vihreästä nauhasta näihin saa ripustettua teemaväriä mukaan. 30kpl Just Married palloja. Taitaa ilmapallot jäädä lähinnä lasten leikkeihin. 4kpl murattiköynnöksiä. Näitä täytyy varmaankin ostaa vielä lisää. Alimman kuvan alareunassa näkyy vielä kattaukseen tulevia kaitaliinoja. Joku päivä pitääkin tehdä koekattaus ja näyttää teille muillekkin ajatustani siitä.






Tuikkukippoja 80kpl. Näihin ajattelin laittaa vihreää hiekkaa/timantteja pohjalle ja tuikku palamaan kattaukseen. Valkoisia pöytäliinoja on 14kpl ja harsoverhoja 4kpl. Tuolin päällisiä 50kpl. Vielä kun nuo kaikki vaan jaksaisi silittää. Kuvaan otettu suoraan ryppyisenä kaapista ;D

Vielä puuttuu morsiusparin shamppanja ämpäri. Se on vielä tuunauksen alla, joten en viitsinyt raakileesta kuvaa ottaa. Jahka sen valmiiksi saan, niin kuvailen jälkeenpäin :)

Mutta luulenpa että nämä koristukset riittää meille saada paikka juhlamme kuntoon. Mitään liikoja turhia ylimääräisiä ei viitsi ottaa, koska paikan ainoa miinus puoli on se, että paikalta pitää poistua klo 24 mennessä ja omat tavarat mukanaan. Seuraavana päivänä ei ole mahdollisuutta hakea tavaroitaan, joten kaiken joutuu siivoamaan illan aikana. Ja mitä vähemmän tavaraa kotiin vietäväksi, sen parempi. Ja juhlapaikalta kotiimme on matkaa reilu 10km, niin helpompaa olisi jos kaikki tavarat saa kerralla tungettua autoon, niin ei tarvitsisi yöllä montaa kertaa väliä ajaa. Itsehän en tietenkään sitä edes tee, mutta helpottaakseen kuskin nakkia niin tehkäämme kaikki helpolla minkä vain pystyy :)