torstai 29. joulukuuta 2011

Ei vieläkään..

.. ole tietokone saapunut. On meillä tämä Mikon tietokone olemassa, mutta kyllä se oma kone on aina oma kone. Luontevampaa tehdä omia juttuja omalla koneella, kuin toisen koneella. Edellinen tietokoneeni on sanomassa sopimustaan irti ja koneen viimeisillä voimilla siirtelen kuvia ja muita tärkeitä juttuja talteen :)
Onhan tuo uskollinen tietokoneeni palvellut jo vuodesta 2004, monta vuotta takana.

Ja nyt kun tuo vanha pöytäkoneen (joka muuten vie ihan sikana tilaa meidän pienestä makuuhuoneesta!) poistuu tilaa viemästä, saan uudeksi tilan viejäksi ompelunurkkauksen makuuhuoneeseen! On jäänyt vähän vähemmälle ompelu, sillä se on aina oma hommansa eka levittää rojut keittiön pöydälle, tehdä hommansa siinä ja sen jälkeen siistiä paikat. Nyt kun ompelukoneelle saa oman paikkansa, eikä tarvitse raijailla tavaroita eessun taas, varmaan tulee enemmän masiinaa käytettyäkin.
Olen minä sitä silloin tällöin käytellytkin, toissa viikolla valmistui neljä vai viisi vaippaa. Tosin ei Jadelle, vaan meidän tulevalle kolmannelle lapselle. Siitä ei vielä ole kyllä tietoa, mutta hyvä se on ajoissa varastoida tavaroita nurkkiin :D Ja siinä on hyvä syy ommella niitä pienen pieniä vaippoja.

Kuvia en saa laitettua vielä, ennen oman koneen saapumista. Joutuu ilmeisesti tehdä oma erillinen kuva postaus myöhemmin.
Verkkokaupan seuranta näyttää tietokoneen osalta, että tilaus odottaa käsittelyä.. Kylläpä siinä kestääkin, 4 päivää sitten tilauksen tein ja vielä odottaa käsittelyyn pääsemistä. Lienee muutama muukin tilannut myöhäis joululahjoja ko. liikkeestä.
Tilasin samalla gigantista uuden puhelimenkin. Nykyinen on vanha, joku nokian perusmalli. Lapset käyttäneet sitä yhtä paljon kuin äiti, ja on kaiuttimeen päässyt pienten kuolasuiden sylkeä, jonka vuoksi kaiutin ei toimi. Puhelimessa en voi puhua meluisissa pakoissa, kuten ostoskeskuksessa, autotien vierellä, bussissakaan! jne.. Niin huono kuuluvuus vaikka äänenvolyymi onkin täysillä.



Tälläinen sieltä on nyt matkalla, onkohan se liian hifi nykyiseen luuriin verrattuna.. On kosketusnäytöt ja kaikkee!

Ja tuli sitä vähän vielä itseä hemmoteltua, iiiiso kangas tilaus sampsukalta. Lähinnä bambu- ja joustofrotee kankaita, vaippaompeluja ajatellen.
Pientä morkkista kerkesinkin jo potemaan, kun olen käyttänyt itseeni näin paljon rahaa. En ole koskaan tuhlannut vain itseeni tälläisiä summia. Ja on noihin ylläoleviin tilauksiin mennyt mielestäni paljon rahaa, vaikka Mikko koittaa toppuutella, että eihän se ole edes paljoa.. En vain ole tottunut ostamaan itselleni mitään, lapsiin yleensä kohdistuu nämä turhat- ja heräteostokset. No mutta välillä näin, ei taas moneen vuoteen tarvi itselle ostaa mitään :D




tiistai 27. joulukuuta 2011

!!!

Elossa ollaan, ei oo myrsky meitä mukanaan vienyt!
Uutta konetta vaan odotellessa (toivottavasti tällä viikolla vielä saapuu!) ja sittenpä pääsen päivittelemään taas kuulumisiamme. Viime kerrasta onkin aaaaikaaa. Oman koneen saapuessa luen muidenkin blogit läpi, uusia tekstejä onkin luettavana aikamoinen kasa :)

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Sairastuksia.

Pitkä tovi taas vierähti. Tässä on ollut kaikenlaista...
Ainakin Mikko kotiutui Lappeenrannasta! Viisi päivää tässä oli lomalla ja huomenna lähtee yhdeksäksi päiväksi pois.. Sen jälkeen mies on kotona, lopullisesti. :)

Jimin kanssa sattui pieni haaveri tuossa. Oltiin ulkoilemassa ja raukka hieroi hiekkaisilla hanskoilla silmäänsä. Hiekkaahan sinne silmään meni ja mentiin sisälle silmä huuhtomaan. Helpotti hetkeksi. Vielä klo 19 illalla kun poika silmääsä hieroi ja itkeskeli niin lähdettiin näyttää silmää päivystyksessä. Haava sarveiskalvossa ja antibioottitipat. Ja voitte varmaan vaan arvata, miten tuollainen 2v8kk tykkäs niitä silmätippoja antaa laittaa..

Silmä kun alkoi paranemaan niin meille tuli vatsatauti kylään. Se oli ihan hirveää. Mikko, minä ja Jimi alettiin kaikki oksentamaan aika samaan aikaan, klo 3 la-su välisenä yönä. Sitä jatkui sen 12h. Jade ainoa joka ei tautiin sairastunut ja pienessä tytössä oli virtaa kuin pienessä kylässä. Vanhemmissa taas ei virtaa ollut lainkaan. Piti siinä jaksaa kuitenkin neidin kanssa valvoa ja arkihommia vääntää, vaikka työn ja tuskan takana se oli.
Taudista kuitenkin selviydyttiin, vaikka hetken tuntuikin siltä, että se vie meidät mukanaan.

Ja joulu sen kuin lähestyy! Eilen illalla aloitin jo pienien pakettien paketoimisen. Luntakin olemme saaneet vähän tännepäin Suomea. Ehkä se talvinen joulu saadaan sittenkin!