Joulut ja muut

Ei menny muuten ihan suunnitelmien mukaan.
Aatonaattona sitten alkoi oksentaminen mulla. Ainahan noi just sillon tulee, kun niitä vähiten odottaa.
Koko joulukuun on ollut töissä enempi tai vähempi vatsatautia liikkeellä. Myös lasten päiväkodissa sitä oli joulukuun. Ihmeellisesti lapset sen onnistui välttämään, vaikka Jadekin vielä laittaa leluja suuhun ja muuta.. Olin niin varma, että tuovat taudin kotiin.
Itse onnistuin myös tuota tautia välttämään ihan viimeiseen. Tottakai perjantaina 21.12. sitten tartunnan kuitenkin sain ja jouluyllätyksen kotiin toin. Juuri viimeisenä työpäivänä ennen lomia!

Tänä jouluna meillä oli vielä suuret suunnitelmat. Mikon sukua ja mun sukua kokoontuu meille syömään jouluaterian ja viettämään aikaa yhdessä. Ei musta ollut tekemään mitään ruokaa, eikä kukaan nyt edes halunnut tullakaan tautia hakemaan.
Aattoaamuna Mikko kuitenkin paistoi kinkun, teki laatikon, keitteli ja paisteli perunoita ja valmisti kaiken, mitä meidän joulupöytään kuuluu. Sen lisäksi, että Mikko teki ruuan, hoiti myös lapset ja kodin. Musta ei ollut mihinkään. Hyvin koulutettu mies, ei voi muuta sanoa.
Jouluateria kuitenkin saatiin näin perheen kesken vain tosin. Itselle ei kyllä mikään maistunut, mutta se, että lapset ei jääneet tästä kaikesta ilosta paitsi, oli tärkeintä.

Ja jotenkin ihmeellisesti, kukaan muu ei tautia edes saanut. Ihan hyvä vaan, ei ole mitään herkkua valvoa lasten kanssa öitä oksennellen ja oksennuspyykkiä pesten. Varsinkaan, jos ja kun itse on taudissa.
Se kuitenkin siitä.

Huomenna se koittaisi uudenvuoden aatto. Mitään suurempia suunnitelmia ei sen varalle ole. Päiväsaikaan naapurit tulevat kyläilemään, illanmittaan keitellään nakit ja syödään perunasalaatin kera. Sen jälkeen illasta raketteja katselemaan ja vähän ampumaan. Ei me kauheesti noihin raketteihin olla koskaan panostettu, muutamat pikku paukut niin on lapsille ihmettelemistä.

Ja ajatella. 1,5kk vielä niin alkaakin äitiysloma! Aloitan sen varhennettuna, ei tuo selkä parka kestä enää kovin kauaa.. Töissä kun on paljon kyyristelyä ja nostelua, niin se vain pahentaa tilannetta.
Näihin tunnelmiin ja ei muutakun hyvää alkavaa uutta vuotta!

Muodon muutos.

Valitan kuvien karmaisevuutta. Ei vaan parempiakaan saanut.
Tosiaan, aiemmin hiukset oli puoleen selkään. Lokakuussa kävin napsasemassa letin suunnilleen olkapäille, hieman alle. Eilen sitten tukka senkun lyheni lyhenemistään. Ja tälläinen on lopputulos.

Mietin kovasti tuplarattaiden hankkimista. Nythän meillä on yhdet jo olemassa, vierekkäin istuttavat jotka ei mahdu meidän olemattomaan hissiin! Hissillä on leveyttä 80cm ja pituutta 113cm. Halleluja! Vierekkäin istuttavat tuplat on just sen 80cm leveät. Niiden teoriassa pitäisi siis juuri ja juuri mahtua sisään, hississä vaan on olemassa vielä "sisäovi", jonka karmit tulevat hieman ulospäin, ettei siis tuo 80cm leveyttä mahdu ovesta sisään.
Vaihtoehtona, ainoat jotka tuohon hissiin mahtuisi niin leveyden kuin pituuden puolesta, olisi britaxin b-dualit.

Ja tuo violettikin olisi niin ihana väri! Mutta onko meillä oikeasti tarvetta tuplille? Jadelle ja kolmannelle tulee ikäeroa 2v8kk. Nykyään Jade vielä kulkee rattaissa ja nukkuu päiväunetkin. Sikäli tuplille olisi käyttöä, jos päiväuniaikaan jossain liikutaan. Jimi kun ei päiväunia enää nuku ja kävelee matkat. Pari kertaa ollaan koitettu Jadenkin kanssa kävellen liikenteeseen lähteä, ja siinä ei mene muutakuin hermot. Tyttö säntäilee minne sattuu ja kaupassa juoksee hyllyjen väleistä. Ihanaa! Tuplat olisi siis siitäkin kätevät, että tuon ikiliikkujankin saisi kytkettyä kiinni tarpeen tullen. Tosin, saman asian tässä ajaa vaunut+lautakin. Laudalla ollessa aisaan saa kiinnitettyä valjaatkin, jotta laudalla olija ei ihan omin päin pääse kyydistä pois hyppäämään oman mielen mukaan. Näin mentiin Jiminkin kanssa alkuun, ennenkuin hän hiffasi että laudalla piti pysyä jos äiti niin sanoi. Jade on taas astetta temperamenttisempi, että mitenköhän hän vain suostuisi valjaissa olla laudalla.. Mutta sitten taas kun tuntuu, että Jade on kuitenkin jo liian vanha rattaisiin. Bussimatkatkin helpottuisi huomattavasti, jos olisi vaan yhdet rattaat ja yksi lapsi saatava sisään. Kuin että vaunut ja kaksi lasta. Ja koittaa saada ne kaksi lasta vielä pysymäänkin aloillaan siellä bussissa. Äh, en minä tiedä.

Vaunut

Tänään ne tuli. Ja olen ihastunut!

Brio Happyt kovalla kantokopalla.
Vaunuja kun mietittiin, niin halusin ehdottomasti erillisen kantokopan. Tilavampi ja vilpoisampikin kesää ajatellen. Meillä ei kuitenkaan ole tarvetta nostella kantokoppaa, vaunut kun kulkeutuvat aina sisälle kun vauvakin.
Vaunuissa on teleskooppi- ja heittoaisa. Puhkeamattomat renkaat ja tilava tavarakori. Ratasosaan sekä vaunukoppaan on jalkapeitteet. Kuomu on iso.
Tykkään kovasti ja olen tyytyväinen ostokseen! Paljoa en edes köyhtynyt, koko setti postikuluineen 235e. Todellinen löytö mielestäni, kun vastaavia on myyty ilman kovaa koppaa n. 200e-300e. Kovan kopan kanssa hinta on noussut korkeammaksi.
Äiti tykkää, toivottavasti tyttökin tulee tykkäämään :)

Joulukuu.

Starttasi viimein.
Sen kunniaks kurkkasin pukinkonttiin, kun Mikko lähti Jimin kanssa kauppaan ja Jade nukkui päiväunia.
Aika tylsän näköinen pussukka tänä vuonna, mun mielestä.. Ja Jadelta puuttuu vielä monta pakettiakin, en vaan oikein keksi mitä ostaisi.

Tällä hetkellä Jadelle on tiedossa Pet shop paketti, Nalle Puh palapeli ja tollanen hmm.. Vauva figuurit.
Tähän lisäksi pitäisi ostaa vielä kenties jonkinlainen prinsessamekko hörhellys asusteineen tietenkin. Ja jos jonkun itkevän vauvan. Vauvoja Jade hoiteleekin paljon, ja ainahan yksi vauva tänne lisää mahtuu.

Jimille on tiedossa Bayblade, kauko-ohjattava lava-auto, kauko-ohjattava maasturiauto, 3kpl sormiskeittejä, Cars palikka palapeli ja Salama Mcqueen auto lähettimellä. Kun tuota nyssäkkää tyhjentelin leluista, niin pitää kyllä sanoa, ettei mitään tietoa mistä tuo Cars palikka palapeli ja kauko-ohjattava lava-auto on tulleet. Ne ei olleet edes minkäänlaisessa paketissa.. Pitääkin kysyä Mikolta, jospa hän tietäisi asiasta enemmän. En yhtään ihmettelisi vaikka nuo olisi anopilta tulleet joululahjat. Hän kun usein ostaa lahjat kirppareilta ym.. Ei nuo kyllä käytetyn näköiset olleet, mutta mistä sitä tietää.

Jimille on myös tämä FC Barcelonan asu. Mistä lie Jimi vaikutteita saanut, että kyseisestä joukkueesta tykkää...

Yhteiseksi joululahjaksi lapset saavat tämän ikean puisen leikkikeittiön. Jade harrastaa paljon kokkailuja ja teekutsuja, varmasti tulee keittiö tarpeeseen.

Jaden oman muutaman lahjan lisäksi, ostetaan lapsille vielä yhteiseksi lego dublo palikoita. Ne ovat ikisuosikkeja ja kestäviäkin. Peruspalikoita lisää ja jos jonkinlaisen eläintarhan/maatilan ostaisi..

20+1

Ihan käsittämätöntä, että tälläisiä raskausviikkoja pääsen taas elämään.
Viime aikoina ne positiiviset raskaustesti ei ole edes hätkähdyttäneet millään lailla. Sitä on vaan ajatellut, että jaahas, taas ollaan raskaana (kuinkahan pitkään vaan?). Koko raskauden on työntänyt vaan taka-alalle muissa asioissa, ja odotellut lähinnä sitä alkavaa verenvuotoa. Jokatapauksessa, joka kerta se oli pettymys.

Myös tästä raskaudesta luulimme sen kesken menneen. Raskausviikkoja oli 11+, kun runsas verinen vuoto alkoi yöllä. Ja se oli todella runsasta, sillä heräsin siihen, kun sänky oli märkä. Siinä lakananvaihto hommia keskiyöllä ja heräsihän Mikkokin siihen. Hetken aikaa sitä yöllä taas itkeskeltiin keskenmenon vuoksi, kunnes nukahdettiin.
Seuraavana päivänä vuotoa jatkui. En kuitenkaan lähtenyt päivystykseen, sillä seuraavana päivänä oli kuitenkin lääkärineuvola. Kuitenkin kun olin varma keskenmenosta, eikä ne päivystyksessä sitä olisi pystyneet estämään, niin en turhan takia sinne jaksanut lähetä jonottamaan. Naistentautien päivystyksessä kun usein saa jonotellakkin pitkään, päivystyksen lääkärit ja kätilöt kun hoitavat vieressä olevaa synnytysosastoa samalla. Enempi synnärillä ruuhkaa on kun naistentautien päivystyksessä. Lääkärit sitten tulevat kun kerkiävät.

Lääkärineuvolaan kun menin, sanoin, että en usko mitään raskautta enää edes olevan. Verta vuosi edelleen. Lääkärillä olikin huoneessaan vanha ultralaite, siis tosissaankin aataminaikainen laite, jolla yritettiin katsoa kohtuun. Viikkoja oli kuitenkin noinkin vähän ja ultra-anturi oli vain vatsanpäältä otettava, joten oli siinä ja siinä näkyisikö sillä edes mitään. Kokeiltiin kuitenkin.
Tsadam, pumppaava sydän ja heiluva sikiö pamahti ruutuun. Kovin oli rakeinen kuva, mutta erotti siitä sen pienen pienen sykkeen liikkeen. Verenvuodon syytä lääkäri ei keksinyt, ja minut passitettiinkin laajamittaiseen labraan. Otettiin kaikkea, pissa- ja verinäytteitä, viljelyjä, kaikki mahdolliset.
Ja löytyikin jokin tulehdus (vissiin kohdunkaulan, tai jokin sinnepäin) joka aiheutti verenvuodon. Mitään muita oireita tuo ei ollutkaan tehnyt, joten en ite ensimmäiseksi olisi osannut epäillä mitään tulehdusta.
Ja ei muutakun antibiootit naamaan, loppui verenvuotokin ja sikiö jatkoi hyvin elämäänsä.

Ja alun pelosta ja säikähdyksestä ollaan selvitty jo tänne asti, yli puolen välin. Nyt on toiveet ja odotukset korkealla, kyllä se vauva sieltä vaan taitaa tulla! On usko jopa niinkin korkealla, että ostettiin jo yhdistelmävaunut. Odotellaan niiden vielä kotiin saapuvaksi, sen jälkeen esittelen ne teillekkin :)

Sikiön paino: 325 g 
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 16 cm 
Koko pituus: 25 cm

Katotaanko talvivaatteet?

Lasten talvihaalarit on nyt löytyneet. Halusin molemmille samanlaiset, erivärisinä vaan.

Pipot on facebook kirppikseltä bongatun käsityöihmisen tekemät. Jaden pipon värit osui nappiin haalarin kanssa, Jimin pipossa on mielestäni vähän väärät sävyt.. Mutta menköön nyt. Sininen kun kuitenkin on.

Toi posti tänään myös lapsille ensi kevään uudet rubber rainit. Jimille menee varmasti vielä vanhakin, 104cm vihreä tähti rubber. Jaden puku on 92cm ja vilkkuu jo ranteet, joten oli pakko tilata uudet. Tosin käyttöön ei taida keretä uudet asut, sillä lunta luvassa ja toivottavasti nää kurakelit loppuisi. Jaden nykyinen rubber on vaaleanpunainen polkadot.
Uudet puvut on Jimille kokoa 110cm (odottanee siis jonkin aikaa vielä kaapissa) ja Jadella 104cm.

Ja muuta sen verran, että voikin ihmisen tehdä kipeää! Maanantaina oli varattu hammaslääkäri, hampaanpoisto edessä. Nopea toimenpide ja puudutteilla selvitään.
No niin selvittiinkin. Lääkäri sanoi, että voin mennä odotustilaan odottamaan tarvittavia todistuksia käynnistäni, joita työpaikalleni piti viedä. Odotin ja odotin, kunnes lääkäri pyysi minut takaisin huoneeseensa.
Selitti jotain lääkärikielellä ja pyysi minua käymään istumaan toimenpidetuoliin. Istuin ensin ihan istualteen, sillä kuvittelin hänellä olevan vain jotain asiaa. Ei, kun käy ihan makaamaan. Hoitaja laittoi lasit naamalle ja lääkäri pyysi minun avaavan suun. Siinä sitten hammaslääkäri nappasi saksia ja neulaa käteen ja alkoi sörkkiä poskeeni. Koko homma kesti vain noin vartin ja sen jälkeen kuulin, että minulle oltiin tehty poskionteloperforaatio. Poistettu hampaani teki reiän poskionteloon ja reikä ommeltiin umpeen poskenlimakalvolla. Limakalvo vedettiin siis pois otetun hampaan jäljelle jättämän montun yli. Ja nyt kipua kyllä riittää. Suuta ei saa auki, ei pysty hymyillä tai puhumaan saati syömään. Pienikin suun liike joka venyttää poskea, tekee kipeää. Kielletyksi tuli myös aivastaminen, niistäminen, pää alaspäin oleminen (kumartumiset jne, jossa poskionteloon kohdistuu painetta) ja raskaiden asioien nostelu.
Kolme päivää tuli sairaslomaa ja todella toivon, että kipu lakkaa torstaihin mennessä jotta voin töihin mennä. En usko kyllä, että syömisestä tulee silloin vielä mitään. Saa nähdä kuin puhumisen käy. Voi tulla astetta rankempi työpäivä. Senpä näkee sitten kuinka käy!

Uutiset.

Pitkä tovihan viime kirjoituksesta on taas vierähtänyt.
No, onhan tässä kerrottavaakin.

Mites se meni, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa?

Ja eihän tämä tähän lopu. Raskaus on edennyt jo sen verran pitkälle, että voin siitä kirjoittaa.

Tänää on jo 19+3. Ehkä me sittenkin saadaan se kolmas :)

Laiskistuttaako kotiäitiys?

Ja ei, eihän se kotona oleminen ole sitä, että istutaan vaan sohvalla pyörittelemässä peukaloita.

Tänä aamuna kun poljin pyörällä työmaalle, mietin jälleen, kuinka kivaa se olisikaan olla kotona äitiyslomalla tai hoitovapaalla. Kotona lasten kanssa. Ilman kiireitä ja ilman aikataulutettuja päiviä.

Ennen lapsia töitä tehdessä, ei osannut edes ajatella sitä jatkuvaa kotona 'lorvimista'. Silloin sitä työntekoa jaksoi jotenkin paljon paremmin. Tietenkin osaltaan vaikuttaa sekin, kun työpäivä ei lopukkaan silloin klo 16, vaan jatkuu kotona.
Kuitenkaan työnteko ei silloin tuntunut olevan niin raskas taakka, kuin miltä se nyt tuntuu.
Nykyään arkiviikko tuntuu matelevan (siis nyt on vasta tiistai!!) ja viikonloppuun on vielä pitkä aika.
Tottakai sitä lapsetonkin työntekijä viikonloppuvapaita odottaa, mutta nyt tämä tuntuu niin paljon erilaisemmalta!

Kerkesi sitä kuitenkin 4 vuotta kotona olla. Tekemättä töitä tai edes ajattelematta työntekoa. Työntekoa jossain muualla kuin kotona.
Laiskistuttiko tuo neljä vuotinen minut tähän jamaan? Arkiviikko on kamalan raskas ja sitä vain haluaisi olla kotona lasten kanssa. Vaikka oikeastaan, hoitovapaalla sitä välillä kaipasi töihin. Vähän jotain muuta kuin ainaista tiskikoneen täyttämistä ja ruuan laittamista. Nyt se työnteko ei tunnukkaan hyvältä vaihtoehdolta.
Ja ei sillä, ettäkö lapset joutuvat olla päiväkodissa. Lapset tykkäävät olla siellä ja viihtyvät.
Nyt lähinnä ajattelen vain itseäni, haluan olla kotona ilman työvelvoitteita!

Onko kukaan muu huomannut samaa? Meneekö tämä ohi ja sitä ikäänkuin reipastuisi taas ahkeraksi työntekijäksi? Onhan työhön paluustani aikaa vasta kaksi kuukautta. Silti sitä kaipaa jo takaisin kotiin.

Kiireistä.

Nyt sitä on.
Lapset aloittaneet päiväkodissa kokoaikaisesti, sillä minä palasin työn pariin. Lasten hoitoaika on 9-17, mies kun menee sen verta myöhään töihin, että saadaan lapsetkin onneksi vietyä vähän myöhemmin kun jo heti kello 7.
Minä käyn ne poimimassa 16.00-17.00 välillä, riippuen millaisessa vuorossa olenkaan ja kauanko työmatkassa aikaa menee.
Töitä teen siis tutussa vanhassa, lastenhoitajan hommissa päiväkodeissa.

Jaden 2-vuotis synttärit tosiaan oli ja meni. Kuvia niistä löytyy, mutta ei yhtäkään julkaisu kelposta! On muuten viimeinen kerta kun mies kuvaa yhdetkään synttärit. Kynttilöiden puhallus kuvissakin oli pääosassa mun käsivarteni ja jossain siellä taustalla Jade puhku ja puhalsi kakkua päin. Kyllä otti kaaliin...

Nää torstaina on hiukan ikäviä päiviä. Päivä menee töissä, lapsista erossa. Illalla on jumppa, josta sitten kotiudun kun lapset on jo nukkumassa. Ei torstaina kerkeä paljoa lapsia näkemään :(
On muutenkin jännä, kuinka sitä nyt ikävöi paljon lapsia, kun on päivät erossa. Aiemmin pystyin helposti ottaa sitä omaa aikaa itselleni. Nautin siitä. Nykyään en osaa nauttia siitä ajasta yhtään.
Tottakai vaikuttaa tämä, että aiemmin kun lapsia näki hereillä sen 10h/pv ja nykyään 2h-3h/pv. Onneksi pian on taas viikonloppu.

Ei sitä nykyään enää jaksa edes valvoa iltaisin. Tänään poikkeuksellisen myöhään, kun tosiaan jumppakin loppuu vasta klo 21. Normaali iltoina olen mennyt jo 20-21 välillä nukkumaan. Samaan aikaan kun lapsetkin siis.
Nyt voi sanoa jo, että on sitä koti-äitiyttä ikävä. Oli se (tuskastuttavan) ihanaa viettää vuorokauden tunnit lasten kanssa kotona. Erilailla sitä koti-äitiyttä arvostaa nyt. Ehkä sekin aika meille vielä joskus koittaa.

Elokuun viimeisiä.

Niitä viedään. Onko se jo syksy virallisesti?

Hieman on hiljaista blogin puolella pidellyt. Mulla ei vaan yksinkertaisesti ole ollut mitään aiheita, mistä kirjoittaa.
Lapset aloitti kuun alussa päiväkodin. Hirmuisesti on nuorempikin siellä tykännyt olla, vaikka alkuun pelkäsinkin jotain ihan muuta. Tyttö kun on ollut niin mammantyttö, eikä vieraiden aikuisten hoito ole tullut kuuloonkaan. Lapsen mielestä.
On kuitenkin ihan mielissään päiväkotiin menosta, nukkuu päiväunetkin hyvin siellä ja on nukahtanutkin todella helposti. Vaikka huoneessa nukkuu muutama muukin lapsi. Hyvähän se vain on. Tietää itsekkin, että lapset on hyvässä hoidossa ja vieläpä viihtyvätkin siellä.

Töitä olen tässä nyt hakenut ja hakenut. 10.9. minulla on työhaastattelu, jonne pyydettiin ottaa mukaan verokortti ja rikostaustaote. Tulkitaanko tämä nyt sitten niin, että minut jopa palkattaisiin? :)
Joten mitä tuossa haastattelussa tapahtuukaan, sen näemme sitten.

Lauantaina meillä myös juhlitaan. Jade 2 vuotta! Kesän aikana on tyttö ottanut huiman spurtin puheen kehityksen kanssa. Ensimmäiset tarkoittavat sanat tytöltä tuli 1,5v iässä. Nyt tyttö on jo parin kuukauden ajan puhunut. Ja puhuu ihan neljän sanan lauseita. Muutamassa kuukaudessa puhe kehittyi parista sanasta lauseisiin. Jimi kun taas alkoi puhumaan vasta siinä 2,5v:n iässä, jotenkuten.

Lopetetaan kuviin jälleen. Yritän taas päivitellä blogia hieman useammin. Kenties tässä pian on tulossa syksyinen arvonta... ;)

Rattaiden tarvikepussi.

Meillä on yksittäisrattaissa työntöaisassa kiinni vuoritettu verkkokassi. Ja kyllä se on vaan niin kätevä tälläiselle, joka ei käsilaukkua muutenkaan tykkää mukana kantaa. Verkkokassiin vaan lompakko, kännykkä ja avaimet ja menoksi!

Ongelmaksi koitui, mitä tuplarattaisiin? Työntöaisaan kiinnitettävä tarvikepussi!
Kaivelin kangaskaappia ja löysin beigeä ulkoilukangasta. Se onkin täydellinen kangas tähän tarkoitukseen.

Pussin sisään ompelin pienen vetskaritaskun, jonne voi laittaa avaimet. Avaimet kun tuppaa naarmuttamaan puhelimen näyttöä, jos niitä samassa tilassa säilyttää.
Pussi kiinnitetään nepeillä aisaan, tai minne sen nyt ikinä haluaakaan kiinnittää.

Taskuvaipan ompeleminen kuvina

Lupasin kuvia peikkovaipoista. Aattelin napsia kuvia ommellessa ja näyttää kuinka vaippa valmistuu.

Tälläiseen lopputulokseen pyritään:

1. Leikkaa kankaat (ulko- ja sisäkangas) ja ompele etukappaleeseen tarra / laita nepit.
Itse käytän neppejä.

2. Ompele molempiin kappaleisiin kuminauhakuja takareunaan. Tästä tulee vaipan täyttöaukko.

3. Aseta kappaleet oikeat puolet vastakkain. Kappaleet voi kiinnittää muutamalla nuppineulalla. Älä käytä kuitenkaan montaa neulaa, vältetään liian useaa pistoa pul-kankaaseen.

4. Ompele kappaleet kiinni reunasta. Itse käytän ainoastaan siksakkia kiinnittämiseen. Halutessa voi ommella myös suoran ompeleen siksakin lisäksi tai saumuroida reuna.

5. Leikkaa sopivan mittaiset kuminauhat reisiin. Itselläni on tulossa L-koon vaippa ja 17cm kuminauha on Jaden reisiin sopivan kokoinen pätkä.
Kiinnitän kuminauhat päistään kiinni muutamalla edestakaisella siksak-ompeleella. N. 0,5cm matkalta.

Kiinnitetyt reisikuminauhat näyttävät vaipassa suunnilleen tältä. Kuminauhat kannattaa ommella pul-puolelle, tällöin vältytään sisäkankaan ulos tursuamiselta. Kaavoissa on useimmiten merkitty kuminauhojen kiinnityskohdat.

6. Pujota pieni hakaneula kuminauhaan. Nyt pujotetaan kuminauhat täyttöaukon kuminauhakujiin. Älä katkaise kuminauhaa vielä!
Ompele suoralla ompelella pariin kertaan kuminauhan päältä.
Lopuksi venytä kuminauhaa haluamaasi mittaan, ompele toinen pää kiinni ja vasta tämän jälkeen napsaistaan kuminauha poikki kerästä. Näin saadaan juuri sopivan mittainen pätkä kuminauhaa kujaan.
Pujota kuminauhat molempien kankaiden kujiin.

7. Käännä vaippa oikein päin. Muista suoristaa myös kaikki kulmat.
Ompele vaippaan päällitikkaus. Koska kuminauhoja ei ommeltu saumanvaraan kiinni, tarvitsee vaippaan tehdä kuminauhakujat myös reisiin.

8. Kuminauhakujia reisiin ommeltaessa, venytä kankaiden välissä kuminauhaa kireästi. Kujaa kannattaa ommella muutaman sentin pätkissä, jotta varmistuu sitä, että kuminauha asettuu saumanvaran päälle nätisti etkä ompele vahingossa kuminauhan päältä.
Muista jättää neula alas kuminauhaa venyttäessä kankaiden välissä.
Kujan jälkeen jatketaan normaalisti vaipan päällitikkausta.

9. Päällitikkauksen jälkeen ommellaan siivekkeisiin tarrat / laitetaan nepit.

Valmis!